REFRRER:path /

Näkökulma: Järkeä metsien käyttöön

Juha Neuvonen/Arkisto
Antti Majava

Antti Majava

Kainuuta kohtaa takaisku, kun yksi Suomen arvostetuimmista puurakentajista, Alppisalvos, muuttaa Ruotsiin.

Yritys kertoo sivuillaan, että ei saa Kainuusta hankittua rakentamiseen kelpaavaa riittävän laadukasta puuta.

Ylimitoitetut hakkuut vaikeuttavat myös yrityksen luontomatkailutoimintaa.

Jo ennen Alppisalvosta monet hirsirakentajat ja rakennuspuun tuottamiseen keskittyneet sahat ovat kaatuneet puun saatavuusongelmiin.

Pudasjärveläinen ikkunavalmistaja Profin kertoo joutuvansa tuomaan puuta Saksasta, koska Suomessa puu hakataan keskenkasvuisena sellukattiloihin.

Kolikon toinen puoli löytyy Tilastokeskuksen Kansantalouden materiaalivirrat -sivuilta, jotka osoittavat Suomen olevan alhaisen jalostusasteen teollisuustuotantoon kiinnittynyt resurssitalous.

Saamamme taloudellinen hyöty yhtä käyttämäämme luonnonvarayksikköä kohden on Euroopan alhaisimpia.

Ongelmaamme pahentaa se, että resurssi- ja energiaintensiivinen teollisuusrakenteemme sopii erityisen huonosti globaaliin toimintaympäristön muutokseen, jota leimaa ilmastonmuutos ja tarve vähentää nopeasti energian ja resurssien käyttöä.

Viimeisimpien YK:n ilmastopaneelin raporttien ja Pariisin ilmastosopimuksen ydinviesti on, että ilmakehään päätyvät hiilidioksidipäästöt on vähennettävä lähelle nollaa viimeistään vuoteen 2050 mennessä katastrofaalisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Tätä taustaa vasten olisi syytä ottaa vakavasti suomalaisten ja kansainvälisten tutkijoiden laaja yksimielisyys siitä, että hakkuiden kasvattaminen energian tai lyhytkestoisten tuotteiden valmistamiseksi lisää ilmastopäästöjä.

Metsäteollisuus väittää hakkuiden lisäämisen olevan ilmastoteko, vaikka teollisuuden omien asiantuntijoiden, valtioneuvoston selvitysten ja Suomen Ilmastopaneelin mukaan ilmastohyötyjä saadaan vasta vuosikymmenien päästä – jos silloinkaan.

Sellun valmistaminen ja puun energiakäyttö ovat esimerkkejä prosesseista, joissa puun sisältämä hiili vapautuu muutamassa vuodessa ilmakehään.

Hakkuutähteillä ja muilla sivuvirroilla pystytään puolestaan kattamaan vain pieni osa suunniteltujen biojalostamojen raaka-aineen tarpeesta.

Kattiloihin päätyy valtavasti puuta, jota voitaisiin käyttää paljon laadukkaampien ja kestävämpien tuotteiden valmistamiseen.

Puun substituutiohyödyt, eli kyky korvata esimerkiksi fossiilisista polttoaineista valmistettavia tuotteita, ovat vaikeasti määriteltävissä.

Nyrkkisääntö on, että ilmastoavoitteisiin ei päästä, ellei kaikki ilmastopäästöjä tuottava kulutus, siis myös lyhytkestoisten puutuotteiden kulutus, vähene.

Tutkijoiden laajan konsensuksen mukaan metsien hiilinielun vahvistaminen hakkuita vähentämällä tuottaa merkittävästi suuremmat ilmastohyödyt kuin hakkuiden lisääminen ja käyttö fossiilisia korvaaviin tuotteisiin.

Uusia biotalous-strategioita ja investointeja pohdittaessa kannattaakin huomiota kiinnittää muutamaan oleelliseen seikkaan.

Ensinnäkin, jos investointia markkinoidaan ilmasto- tai ympäristöhyödyillä, on oleellista tarkistaa, pitävätkö kannattavuuslaskelmat tilanteessa Pariisin ilmastosopimuksen asettamat päästövähennystavoitteet oikeasti toteutetaan.

Jos investointia ei perustella ympäristöhyödyillä, vaan taloudella ja työpaikoilla, kannattaa jälleen tarkistaa, miten kansainväliset ilmastotavoitteet voivat vaikuttaa valmistettujen tuotteiden kysyntään seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Esimerkiksi kulutustavaroiden ja niiden pakkauskartongin kysynnän kasvu ei todennäköisesti voi jatkua nykyisellä tasollaan, mikäli lämpeneminen halutaan pysäyttää 1,5 asteeseen.

Jos investointia ovat tekemässä tahot, jotka eivät ole kiinnostuneita ilmastotavoitteiden saavuttamisesta, on syytä tarkistaa, säilyttääkö tuotanto kannattavuutensa tilanteessa, jossa ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökriisien rajoittamaton eteneminen heikentää radikaalisti luonnon kantokykyä ja ihmiskunnan elinolosuhteita.

Euroopan Unioni on tieteellisiin suosituksiin pohjaten uusimassa direktiivejään kestäviä puutuotteita ja metsien hiilinieluja suosivaksi.

Eri toimijat valmistelevat ansaintalogiikkaa hiilinieluja ja hiilivarastoja kasvattaville metsänomistajille.

Uudistuksen tarjoavat merkittäviä myönteisiä mahdollisuuksia Suomelle ja Kainuulle.

Kainuun kannattaa panostaa laadukkaaseen puurakentamiseen ja puutuoteteollisuuteen sekä uusiin puun käytön innovaatioihin.

Halvan raaka-aineen tuottaminen sellu- ja bioenergiakattiloihin jättää puolestaan ison osan metsien potentiaalista ja toimijoiden osaamisesta hyödyntämättä.

Paltamon biotuotetehdassuunnitelma sisältää monia myönteisiä elementtejä.

On tärkeää muistaa, että vain ekologisesti kestävä toimintatapa voi taata tehdashankkeen sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden.

Kuitupuun hankinta ei saa uhata puurakentamisen ja muun korkeamman jalostusasteen tuotannon toimintaedellytyksiä.

Metsien kiertoaikojen pidentäminen parantaisi puuraaka-aineen laatua, siitä saatavaa hintaa, tuottaisi merkittävät ilmastohyödyt ja tukisi vahvasti luonnon monimuotoisuutta sekä virkistys- ja matkailukäyttöä.

Kirjoittaja on taiteilija ja tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa sekä Bios-tutkimusyksikön ja Mustarinda-seuran perustajajäsen.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti