REFRRER:path /

Näkökulma: Kaikki me kuolemme – saattohoito ja hyvä kuolema

Juha Hänninen

Juha Hänninen

On vaikea tietää kuka on kuolemassa 2-4 viikon kuluttua. Taaksepäin katsoen olisi ollut paljon helpompaa nähdä että kuolema todella oli jo lähestymässä. Olisiko hoidossa pitänyt tehdä jotain toisin? Voiko potilaalta viedä toivoa kertomalla että hoidot lopetetaan ja kuolema tulee. Mikä on hyvä hetki aloittaa saattohoito.

Lähtökohta hoitojen jatkamiselle tai aloittamiselle on, että potilas hyötyy niistä. Hyödyllä ei voida tarkoittaa pelkkää fysiologista vaikutusta. Hyöty voi olla myös taudin etenemisen pysähtyminen tai hidastuminen. Toisaalta pelkkä vaikutus taudin etenemiseen, jos potilas ei huonontuneen yleistilansa vuoksi voi kommunikoida tai tulla edes tietoiseksi omasta olemisestaan, ei välttämättä ole potilaan edun mukaista. Hoidon hyödyllisyyttä pohdittaessa myös hoitojen raskaudella potilaalle on merkitystä.

Saattohoito on potilaan oireiden hoitamista, turvallisuuden tuomista, tukemista ja lähestyvän kuoleman helpottamista tilanteissa missä kuolema jo lähestyy. Suurin haaste tulevaisuudessa on taata mahdollisuus osaavaan saattohoitoon kaikille kuolemaa lähestyville potilaille jotka sitä tarvitsevat.

Hyvän saattohoidon järjestäminen vaatii ensin ongelman todellisuuden näkemistä. Se tarkoittaa, ettemme hyväksy inhimillistä kärsimystä. Tosiasioiden näkeminen ei merkitse toivottomuutta. Oman tai läheisen kuoleman lähestyminen on aina surullista ja järkyttävää. Toivo siinä tilanteessa ei enää kohdistu elämän jatkumiseen vaan kärsimyksen poistamiseen ja turvallisuuteen.

Suomessa kuolee vuosittain lähes viisikymmentätuhatta ihmistä. Suurin kuolemia aiheuttava tautiryhmä on verenkiertoelinten sairaudet. Syöpään kuolee vuosittain noin 11 000 ihmistä. Saattohoitoa tarvitsevat myös monet sydämen vajaatoimintaa, keuhkoahtaumatautia, munuaisten ja maksan vajaatoimintaa sekä eteneviä neurologisia sairauksia sairastavat potilaat. Myös dementiaa sairastavien potilaiden saattohoito tulisi järjestää heitä hoitavissa yksiköissä, joihin tulee viedä saattohoidon osaamista.

Ihmiset haluaisivat viettää elämänsä viime vaiheen kotonaan. Tämän takaamiseksi tarvitaan osaavaa kotisairaanhoitoa. Hyvä saattohoidon osaaminen kotihoidossa onnistuu pitämään ihmiset kotona usein kuolemaan saakka.

Osa ihmisistä kuolee erilaisissa palvelu- tai hoivayksiköissä. Nämä potilaat harvoin hyötyvät aivan loppusuoralla kiireellisistä erikoissairaanhoidon toimenpiteistä. Äkillinen ambulanssikuljetus sairaalan päivystykseen on usein myös vastoin potilaan toiveita ja lisäksi se on kallista.

Saattohoidon organisoinnissa pienemmissä kunnissa riittänee nimetty vastuuhoitaja tai –lääkäri, joka huolehtii saattohoidon toteutumisesta oman toimensa ohella. Hoidon tarpeen kasvaessa suuremmissa kuntayksiköissä on järkevää eriyttää saattohoito omille erityistyöntekijöille, jotka ovat saaneet erityiskoulutuksen.

Potilaat ovat usein pyörryksissä hoitojärjestelmän sisällä etsiessään oikeaa instanssia auttamaan juuri senhetkisessä tilanteessaan. Hyvin monessa paikassa saattohoito edelleen merkitsee vain sitä, että siellä kuollaan. Ei ole valmiuksia eikä uskallusta hoitaa kuolemaan liittyviä oireita eikä tukea kuolevaa tai hänen perhettään. Terveydenhuollossa laitetaan voimavaroja yhä vain enemmän niihin ihmisryhmiin, joiden yhteiskunnallisen tuottavuus arvioidaan riittäväksi. Kuolemisenkin kohdalla tunnutaan ajattelevan, että kuoleminen vanhana ei ole ongelma koska silloin kuuluukin kuolla. Vanhoille ihmisille tarjotaan kuolemassa vähemmän palveluja kuin nuoremmille.

Elämän lopun hoitokustannuksista sairaalakulut muodostavat noin 2/3–3/4. Saattohoito oikein toteutettuna on kustannustehokasta ja saattaa parhaimmillaan tuottaa terveydenhuollolle säästöjäkin. Pelkkä säästöjen korostaminen ilman laadukkaasti toteutettua saattohoitoa saattaa kuitenkin olla vaarallista ja johtaa näennäisiin ratkaisuihin.

Kirjoittaja on Terhokodin ylilääkäri ja Yhteisvastuu-hankkeen koordinaattori.

Saattohoito oikein
toteutettuna on
kustannustehokasta .
Säästöjen korostaminen
ilman laadukkaasti
toteutettua saattohoitoa
saattaa olla vaarallista.

Kirjoituksia
saattohoidosta
toivotaan

Kuolevan hyvä hoito – yhteinen vastuumme -hankkeessa järjestetään 17.5. Kuolema ja kulttuuri tilaisuus Kansallisteatterissa ja syksyllä Finlandia talolla 24.9. suuri saattohoitoseminaari yhteistyössä sosiaali-ja terveysministeriön sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa.

Oheisen artikkelin kirjoittaja, Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen kerää tilaisuuksia varten kansalaisten kokemuksia ja kertomuksia hyvästä ja huonosta saattohoidosta niin ammattilaisilta kuin vainajien läheisiltäkin. Kirjoituksia voi lähettää hänelle sähköpostilla: juha.hanninen@terho.fi.

Kolme ensimmäistä alueellista tilaisuutta järjestetään 29.10. Rovaniemellä, 19.11. Oulussa ja 3.12. Kuopiossa. Loput tilaisuudet (Jyväskylä, Vaasa/Seinäjoki, Turku, Tampere, Lappeenranta ja Helsinki) järjestetään keväällä 2016. Myös näissä tilaisuuksissa THL ja STM ovat mukana.

Hänninen pitää alueellisissa seminaareissa aikanaan esityksen : "Saattohoito – kansalaiset kertovat".

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti