REFRRER:path /

Näkökulma: Miksei Google ole kiinnostunut Suomesta?

Timo Ahopelto

Timo Ahopelto

Kirjoittaja on teknologiayrittäjä, pääomasijoitusyhtiö Lifeline Venturesin perustajaosakas ja diplomi-insinööri.

Googlen merkittävimmän ohjelmistoteknologian tuotekehityksen Euroopan-asemapaikka on nyt Ranskassa.

Miksei Suomessa?

”Parhaat insinöörit, yksi maailman parhaista koulutusjärjestelmistä, hieno infrastruktuuri ja menestyviä globaaleja yrityksiä”.

Näin perusteli Googlen toimitusjohtaja Sundar Pichai vuoden alussa Googlen keinoälytutkimuskeskuksen laajentamista Pariisissa.

Maailman johtavan tekoäly-yrityksen merkittävimmän ohjelmistoteknologian tuotekehityksen Euroopan asemapaikka on nyt Ranskassa.

Tuhatta suoraa työpaikkaa merkittävämpää on Ranskaan syntyvä osaamiskeskittymä.

Ykkösketjun keinoälykehittäjät vaikuttavat ekosysteemiin, jossa paikallisten yritysten ja yliopistojen osaaminen väistämättä kehittyy. Tämä on myös Googlen tavoite Ranskassa.

Google on esimerkki presidentti Emmanuel Macronin tehokkaasta kampanjasta, joka on kohdistettu 140 suurimman teknologiayhtiön toimitusjohtajalle. Googlen lisäksi Facebook kasvattaa tekoälykeskustaan Ranskassa ja ohjelmistojätti SAP sijoittaa kaksi miljardia dollaria Ranskaan.

Juhlapuhekuvitelmissamme tämän olisi pitänyt tapahtua Suomessa. Miksei tapahtunut?

Löytyisikö Googlelle tuhat sen kriteerit täyttävää ohjelmistokehittäjää Suomesta? Ei löydy, ja osittain siksi Google ei ole Suomessa.

Suomi kärsii ohjelmoijapulasta. Ohjelmistoyrityksissä olisi heti töitä 7 000-9 000 ohjelmistoammattilaiselle, ja alan työvoiman pitäisi välittömän tarpeen täyttämiseksi kasvaa 15 prosenttia yhdessä yössä.

Luku perustuu Ohjelmistoyrittäjien ja Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisten TIVIAn selvityksiin. Lisäksi osaajapula kasvaa vuosittain parilla tuhannella.

Rajuimpien arvioiden mukaan osaajapula voi olla vuonna 2030 jo 50 000.

Koodaripula uhkaa tehdä Suomesta ohjelmointialan halpatuotantomaan. Koodaripula on Suomelle vaarallinen, koska ulkomainen tuotekehitys etsii ensisijaisesti osaavaa työvoimaa.

Ohjelmistoyritysten läsnäolo on elintärkeää, sillä niissä ohjelmisto-osaaminen kehittyy nopeimmin.

Ohjelmoijavaje myös estää meitä digitalisoitumasta haluamallamme tavalla ja tahtiin.

Syy koodaripulaan on koulutuksessa. ICT-alan opiskelijamäärät ovat liian pieniä, lisäksi ne ovat laskeneet 2010-luvulla.

Huippuvuonna 2008 korkeakouluista ja ammattikorkeakouluista valmistui lähes 2 600 tietojenkäsittelytieteen ja tietotekniikan insinööriä, diplomi-insinööriä tai maisteria. Vuonna 2016 ICTosaajia valmistui vain 65 prosenttia tästä, 1 700.

Digitalisaatiosta huolimatta emme ole lisänneet alan koulutusta, koulutuspaikoissa resurssimme ovat korkeintaan polkeneet paikoillaan.

Osaajapula on globaali, esimerkiksi alan supervalta ja Suomea huomattavasti ICT-kehittyneempi Israel on lisännyt alan opiskelupaikkoja 40 prosenttia tavoitteenaan kaksinkertaistaa huipputeknologian työpaikat vuoteen 2022 mennessä.

Koulutuspaikkoja on lisättävä myös Suomessa; koulutuspaikat on tuplattava.

Muuten meillä on väistämättä 25 000-40 000 ICT-osaajan vaje vuonna 2025. Maan kilpailukyvyn kannalta elintärkeän toimen hinta on noin 160 miljoonaa euroa vuodessa.

Pelkkä koulutuspaikkojen lisääminen ei kuitenkaan riitä paluulippuun huipulle. Vaikka koulutuspaikkojen määrä kaksinkertaistettaisiin heti vuodesta 2019, osaajapula alkaa vaimeta vasta 2024.

Uuden-Seelannin tavoin meidän on myös onnistuttava houkuttelemaan ulkomaisia koodareita Suomeen ja kyettävä luomaan kansainvälisten jättien tuotekehityskeskuksille yleisesti houkutteleva ympäristö, esimerkiksi verohelpotuksilla. Tästä voimme ottaa mallia Israelista.

Takaisin huipulle on mahdollista päästä, mutta se vaatii työtä.

Tietoteknisen alan koulutuspaikkoja on lisättävä myös Suomessa; koulutuspaikat on tuplattava.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti