REFRRER:path /

Näkökulma: Paikoillanne? Valmiina? Otetaan tekoäly työkaveriksi!

Juha Neuvonen/Arkisto
Matti Sarén

Matti Sarén

Tekoälyn, robotiikan ja digitalisaation aiheuttamasta työn murroksesta on väitelty paljon.

Vaikka uhkakuvia on yhtä helppo maalata kuin utopioita, alkavat murroksen elementit hahmottua jo tilastojen valossa.

Näiden perusteella on syytä pohtia, kuinka Suomena haluamme ottaa tämän muutoksen vastaan ja ennen kaikkea mitä valitsemamme strategia edellyttää koulutussektorilta.

Näen tekoälyn kypsymisellä työtä ja yhteiskuntaa muuttavaksi teknologiaksi kaksi merkittävää vaikutusta.

Ensimmäisenä jo näkyvänä vaikutuksena on tekoälyn käyttö tukiälynä.

Internet on tuonut lähes jokaiselle ihmiselle tarjolle tietomäärän, johon aiemmilla sukupolvilla ei ollut pääsyä. Tätä tietoa käytämme päivittäen tarkistamaan vaikkapa sääennusteen tai ruokareseptin.

Tekoälyratkaisuille selvä sovelluskenttä on valtavien tietomassojen läpikäynti ja vertaileminen.

Tästä esimerkkinä käy ”näyttääkö tämä kuva luomesta normaalilta vai olisiko se syytä tarkistaa?”.

Tämä johtaa pohdintaan siitä, millainen rooli tulevaisuudessa olisi potilaalle tai yhteiskunnalle tehokkain sairaanhoitajille ja mitä on tulevaisuudessa lääkärin asiantuntemuksen oikeaa ja tehokasta käyttöä?

Toinen ilmeinen työtä muuttava trendi on automatisaatio.

Liukuhihnoilla operoivat robotit, joiden opettaminen tekemään aina vain hienovaraisempia ja monimutkaisempia tehtäviä on merkittävästi helpottunut.

Samalla robottien kyvykkyys reagoida myös poikkeustilanteisiin koneoppimisen ja hahmon tunnistuksen avulla on kasvanut.

Toisena esimerkkinä käy internetsivuilla esiin ponnahtava keskusteluikkuna, jossa keskustelurobotti kysyy: ”Kuinka voi auttaa?”.

Näiden molempien taustalla on rutiinityön minimointi ja ihmisten käyttäminen vaativampiin tehtäviin, aivan kuten aiemmin höyrykone vapautti lihasvoimaa tai sähkö mekaanisia toistoja.

Nurinkurista on se, että suurimmat vaikutukset näyttävät kohdentuvan sekä tuotantoon että korkeinta koulutusta vaativiin asiantuntijatehtäviin.

Näyttää myös siltä, että tuottavuuden kehittämisessä korostuu perinteisten ammattien kuten tradenomien, insinöörien sekä sairaanhoitajien osaamisen kasvattaminen siten, että teknologian tuomat mahdollisuudet siirtyvät käytäntöön.

Juuri näissä tehtävissä on mahdollisuus soveltaa tekoälyyn ja automaatioon perustuvia ratkaisuja niin tuotannon kuin vaativan asiantuntijatyön ongelmiin.

Tässä onkin yksi tekoälyn yhteiskunnallisista haaste; kuinka muuttuva työnkuva ja mahdollisesti katoavat ammatilliset osaamiset kanavoidaan uusiksi työmahdollisuuksiksi, jotka luovat entistä parempaa Suomea?

Samalla haasteeksi tulee myös se, kuinka syntyvä vauraus saadaan pysymään Suomessa eikä valumaan teknologiaa tarjoaville kansainvälisille jättiyrityksille.

Työ- ja elinkeinoministeriön tuore julkaisu ”Tekoälyajan työ” (19/2018) esittää muutoksen taustoja ja arvioi automaation koskettavan joka kolmatta työpaikoista. Tämä tarkoittaa muutoksen koskettavan noin 850 000 työtehtävää.

Selvää on, että teknologian kehityksen mahdollistama tuottavuuden kasvaminen asettaa haasteen myös koulutusjärjestelmille.

Pessimistisimmissä ennustuksissa Suomen osalta tämä tarkoittaisi kokonaan uuteen ammattiin kouluttautumisen tarvetta noin 100 000 työssä käyvälle. Tämän lisäksi valtaosa muutoksessa olevista ammateista tarvitsisi jatko- tai lisäkoulutusta.

Tätä haastetta ei kannata ajatella kertaluonteisena ponnistuksena, vaan pikemmin kulttuurin muutoksena, askeleena tutkintokeskeisyydestä elinikäiseen oppimiseen.

Kyky ylläpitää työntekijöiden osaamista on ensiarvoisen tärkeää kilpailukykymme kannalta.

Samoin keskeistä on maine hyvänä ja tulevaisuuteen katsovana työnantajana. Kasvukeskusten ulkopuolella nämä korostuvat; väestöpohjaltaan pienemmän alueen osaajat ovat avain menestykseen ja työpaikkojen olemassaoloon.

Uskon siihen, että pyrkiessämme hahmottamaan mihin koulutukseen investointi tulee kohdentaa jatkossa, tulisi meidän ottaa arvio vakavasti.

Suomalaisessa korkeakoulujärjestelmän vahvuutena on sekä tutkimuksellinen työ yliopistoissa sekä soveltava, työelämälähtöinen koulutus.

Ammattikorkeakouluverkosto on maantieteellisen kattavuutensa sekä monialaisen osaamisensa ja elävän työelämälähtöisyytensä takia ilmeinen toimija järjestämään ja antamaan ammatillista täydennyskoulutusta.

Erityisen hyvin tämä alueellinen tehtävä onnistuu yhteistyössä muiden korkeakoulujen kanssa. Tästä käy esimerkkinä Stanfordin yliopiston kurssien käyttämisen osana avointa opetustamme muunto- ja jatkokoulutuksen.

Teknologisten taitojen ja ymmärryksen lisäksi koulutus tuo kyvykkyyttä monimutkaisten ongelmien ratkaisuun, kriittiseen ajatteluun, luovuuteen, tunneälyyn ja yhteistyötaitoihin eli juuri niihin osa-alueisiin, joihin automatisaatio ei tarjoa ratkaisua.

Hyvä peruskoulutus, laadukas ammatillinen osaaminen sekä uusimman tutkimuksellisen tiedon hyödyntäminen ovat vieneet Suomea pitkälle. On tunnettua, että koulutus ja osaaminen ovat niitä tekijöitä, jotka luovat kestävyyttä ja menestystä muutoksessa.

Olisi aika etsiä ja löytää sellaisia rakenteita, jolla varmistamme sekä peruskoulutuksen laadun että mahdollisuuden elinikäiseen oppimiseen – meille kaikille.

Tämän mahdollistaminen edellyttää rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua ja avoimuutta löytää ratkaisuja osaamisen ylläpitämiseen ja kasvattamiseen.

Kirjoittaja on Kajaanin ammattikorkeakoulun rehtori ja toimitusjohtaja.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti