REFRRER:path /

Yläkerta: Hakemassa hyviä otsikoita ennen ja nyt

Marjukka Väisänen

Marjukka Väisänen

Ihan mahoton papupata.

Muistan yhä sen nuoren toimittajan tuskan, kun joutui/pääsi kerran jos toisenkin kuuntelemaan/haastattelemaan puoluesihteeri Seppo Kääriäistä (kesk.).

Suu suolsi tekstiä siihen malliin, että kirjaajalla nousi hiki pintaan, ja kynä lauloi. Silti varmasti puolet niistä kielikukkasista jäi taltioimatta. Mutta aina sinne paperiin sen verran tarttui, että otsikon sai helposti.

Oli muuten väriä tuolloisessa(kin) politiikassa – ja silloin puhuttiin politiikkaa face to face, ei sosiaalisen median kautta.

Vuodet, tai konsultit, koulivat Kääriäisen(kin) puhetavan hitaammaksi, valtiomiesmäiseksi.

Nyt lasissa on 70 vuotta, ensi keväänä täyttyy 49 vuotta politiikassa ja eduskunnassa 32 vuotta.

Ja nyt riitti.

Ylen haastattelussa Kääriäinen selitti, että politiikan lyhyttempoisuus on alkanut tympiä. Nyt haetaan hänen mukaansa kohahduksia ja hyviä otsikoita.

Hyviä otsikoita on kyllä haettu se kolmisenkymmentä vuotta, mitä minä olen tätä työtä tehnyt. Mitenkäs muuten jutuille lukijoita saataisiin?

Ymmärrän, että Kääriäisen pointti nousee tuskastumisesta politiikan pinnallisuuteen. Hän on itse puhunut haastatteluissa politiikan karnevalisoitumisesta ja on ilmoittanut antavansa tilaa ”politiikan nykymeininkiin ja -tyyliin paremmin sopiville voimille”. Piikki on suunnattu eduskunnan sisäiseen tekemiseen.

Totta tosiaan: harvemmin otsikoihin nousee, jos vain puurtaa yhteisten asioiden eteen niin sanottujen asiakysymysten parissa. Paljon helpompaa se on, kun törttöilee humalassa, asuu saunassa tai käy homoklubilla.

Eikä Kääriäinen ole ainoa. Kritiikkin on yhtynyt nuorempaa polveakin. Esimerkiksi Susanna Huovinen (sd.) ja Lenita Toivakka (kok.) aikovat siirtyä syrjään politiikasta, jonka he kokevat muuttuneen ”kovemmaksi, aggressiiviseksi ja lyhytnäköiseksi”.

Keskustan neljännen kauden kansanedustaja, Kääriäisen tapaan entinen ministeri Tapani Tölli, 67, sai hänkin tarpeekseen, eikä pyri enää eduskuntaan. Hänkin perusteli päätöstä osin pettymyksellä politiikan toimintatapoihin.

Töllin mukaan yleinen politiikan ilmanala on muuttunut lyhytjänteiseksi ja pinnalliseksi (Kainuun Sanomat 27.8.). Henkilökohtaisia irtopisteitä haetaan ja asioita kärjistetään.

Tölli sanoo, että sekä politiikassa että mediassa alkaa näkyä historiattomuus: ei tiedetä, miten yhteiskunta toimii, mikä on isoa, mikä pientä.

Se on paljon sanottu. Sitä sopii tutkiskella mielessään niin politiikan kuin median tekijöidenkin.

Eduskunnan on jättämässä moni konkari. Listalta löytyvät muun muassa Riitta Myller (sd.), Pertti Salolainen (kok.), Kari Uotila (vas.) ja Stefan Wallin (r.).

Luopumisilmoituksia tulee epäilemättä vielä muitakin. Mitä tekevät esimerkiksi keskustan Mauri Pekkarinen, 71, tai Sirkka-Liisa Anttila, 74?

Kansanedustajien vaihtuvuus on tietysti luonnollista – ja ennen kaikkea se on kansan käsissä neljän vuoden välein. Uurnilla olisi hyvä olla kirkkaana mielessä, että eduskunnassa tarvitaan yhteistyökykyisiä ja asiansa osaavia ihmisiä, ei lööppikamaa.

Jätä kommentti