REFRRER:path /

Yläkerta: Kainuulaisuus kiteytyy kahvipannuun kekäleillä

Markus Pirttijoki

Markus Pirttijoki

Sanotaan, että jos ei suomalainen keksi puheenaihetta muusta, niin aina sentään muutaman sanan säästä.

Nyt sitä on saanut kyllä päivitellä ihan luvan kanssa. Milloin viimeksi tammikuun alkupäivinä on ollut näin paljon lunta?

Milloin tykkylumi on kaatanut metsää kuin pahainen hurrikaani ja katkonut sähköjä tuhansilta talouksilta päiväkausiksi?

Milloin viimeksi puolustusvoimat on hälytetty apuun ja SPR lähettänyt huopia ja muuta kriisiapua Kainuuseen kuin jollekin maanjäristysalueelle konsanaan?

Kansallisesta kriisistä alettiin jo puhua sosiaalisessa mediassa. Saattoihan se siltä näyttää, kun pelastuslaitos otti ohjat ja komensi puolustusvoimien 10 telakuorma-autoa mukaan, kunnat kartoittivat vapaita kaivinkoneita ja jalkapartiot alkoivat kiertää taloissa ovelta ovelle, että miten täällä pärjätään.

Ei se silti mikään kriisi ollut. Suurimmasta osasta taloja löytyi jonkinlainen tulipesä, jossa sai sulatettua lumesta vettä ja tupaan lämpöä. Naapurit pitivät huolta lopuista.

Kainuulainen selviytymistarina kiteytyi siihen valokuvaan, jossa kahvipannu porisee leivinuunissa kekäleiden päällä.

Entäpä jos tämä olisi tapahtunut Helsingissä? Jos syystä tai toisesta sähköt ja kaukolämpö olisivat menneet poikki viikoksi pääkaupungissa? Sitä ei saa aikaiseksi tykkylumi eikä kovakaan tuuli, mutta digitaaliaikana joku muu häiriö voi saadakin.

Miten olisi pärjännyt Fredrikinkadulla neljännessä kerroksessa asuva eläkeläinen tai opiskelijanuorukainen? Siinä olisi vapisevin sormin saanut laskea, että mikä iskee ensin: nälkä, jano vai kylmä?

Kainuussa ei iskenyt mikään näistä. Siitä on kiittäminen niin viranomaisia, kuntia, pelastuslaitosta ja sotea, kuin myös kolmatta sektoria eli SPR:ää, kyläyhdistyksiä, metsästysseuroja ja muita vapaaehtoisia, jota kyllä hehkutetaan juhlapuheissa, mutta jonka todellinen tarve ja toimintavarmuus todistetaan tällaisissa poikkeustilanteissa.

On turha kuvitella, että viranomaisia riittää joka niemeen ja notkoon sen enempää Kainuussa kuin muuallakaan.

Perukan asukkaat verkostoituivat naapureiden kesken ja olivat yhteydessä omaisiin. Kylien aktiivit olivat arvossaan.

Esimerkiksi Ruhtinansalmen kyläyhdistys hankki Suomussalmen kunnasta kartan ja alkoi jakaa jäsenilleen osoitteita tarkastuskäyntejä varten. Kyläläiset ottivat vastuuta siitä, että toisesta huolehditaan.

Kun Kuhmossa kasvoi pelko Iivantiiran sähkölämmitteisen rivitalon kohtalosta, hätiin ehätti paikallinen metsästysseura, joka lainasi aggregaattia. Emme pärjää ilman kolmatta sektoria.

Yhdistysten merkitys suomalaisen yhteiskunnan kiistattomana tukipilarina on syytä saattaa myös niiden päättäjien tietoon, jotka kirjoittavat hallitusohjelmia.

Lumihässäkkä todisti, että kainuulainen on paras mahdollinen kansa sietämään poikkeusoloja.

Me emme jää pulman hetkellä sormi suuhun, emme kysele, kuka maksaa jos minä autan emmekä valita pienistä vastoinkäymisistä.

Nämä vuosisatojen puserruksissa geenistöömme hioutuneet ominaisuudet jos mitkä kannattaa tästä tykkylumisesta tammikuusta painaa mieleen ja jakaa muistona muillekin suomalaisille.

Kyläläiset ottivat vastuuta siitä, että toisesta huolehditaan.

Kainuulainen on paras kansa sietämään poikkeusoloja.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti