REFRRER:path /

Yläkerta: Raivoava koira on sutta paljon pelottavampi

Johanna Jurkka

Johanna Jurkka

Pelkään enemmän raivoavaa koiraa kuin sutta. Viimeksi saksanpaimenkoiraa muistuttava ärripurri räyhäsi nilkoissani viime kesänä. Mitään todellista vaaraa ei ymmärtääkseni ollut, koska roikuin puolentoista metrin korkeudella kotipihani koivussa kiinnittämässä linnunpönttöä. Silti pelkäsin.

Järjen valo ei tihkunut pelon pimentämään mieleeni.

Pelko on todellinen sille, joka pelkää. Siksi kenenkään pelkoa ei pitäisi vähätellä.

Pohjanmaalla jyllää

nyt susipelko. Siihen sekoittuu uteliaisuutta, hämmennystäkin. Levottomuutta lietsoo se, että susia on nähty keskellä asutusta. Eihän sellainen käytös tiettävästi ole luonteenomaista aralle, hämärissä metsissä viihtyvälle hukalle.

Sunnuntaina sain työvuorooni verkkotoimitukseen tiedon siitä, että Pietarsaaressa ja Luodossa on tehty poikkeuksellisen paljon susihavaintoja. Sosiaaliseen mediaan oli paukkunut suttuisia susikuvia.

Pirautin epäluuloisena metsästysseuraan. Ovathan ”susihavainnot” ennenkin paljastuneet ties miksi, hyvä etteivät mäyräkoiriksi.

Suden autostaan läheltä nähneet Pietarsaaren metsästysseuran miehet olivat vakuuttuneita havaintonsa aitoudesta. Mitään uhkaavaa miehet eivät eläimen käytöksessä huomanneet, mutta kiire otuksella oli ollut. Juoksuloikat olivat olleet pitkiä.

Metsästysseuran puheenjohtaja Juha Gustafsson ihmetteli sitä, miten susi oli uskaltautunut ihmisten ilmoille. Selitystä tarjosi eräs kirjoittaja Vasabladet-lehdessä.

Hän esitti, että rohkeiksi heittäytyneet sudet ovat hybridejä, koirien ja susien jälkeläisiä. Eikä siinä kaikki. Suuri osa Suomen susista onkin koirasusia, jotka pitäisi tappaa. Aika kovia, petovihaa lietsovia heittoja. Varsinkin, kun näyttö puuttuu.

Nyt kaivattaisiin järkipuhetta ja faktoja!

Entä jos miehen puheissa onkin perää? Siinä tapauksessa Suomen sutta uhkaa sukupuutto. Susista väitelleen tutkija Eeva Janssonin mukaan susikanta on jo liian pieni ja geeniperimä heikentynyt, koska yhteys Venäjän susiin on tyrehtynyt.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan Suomessa liikkuu noin 150-180 sutta. Pohjanmaalla vuoden vanhaa tilastotietoa pidetään auttamattoman vanhentuneena. Sitä se tietysti onkin.

Mutta vaikka susia olisi aiempaa enemmän, eläin pysyy silti yhä harvinaisena, erittäin uhanalaisena ja rauhoitettuna. Karhuja, ilveksiä ja ahmoja liikkuu metsissä rutkasti enemmän. Luken mukaan karhukanta on noin 1 720-1 840 yksilöä. Pitäisikö pelätä?

Kyllä koirien ja ampiaisten pelossa on sittenkin enemmän järkeä. Tilastokeskuksen kuolemansyytilastojen mukaan puremat ja pistot tappavat vuosittain aina jonkun onnettoman.

Kyllä koirien ja ampiaisten pelossa on sittenkin enemmän järkeä.

Puremat ja pistot tappavat vuosittain aina jonkun onnettoman.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti