REFRRER:path /

Yläkerta: Trumpin parhaat kaverit ovat kovia yksinvaltiaita

Raimo Viirret

Raimo Viirret

Maineikkaan Stanfordin yliopiston politiikkatieteen professori Michael McFaul muotoilee sanoiksi sen, mitä maailma näinä päivinä – G7-maiden fiaskon ja Singaporen farssin jälkeen – pohtii.

Yhdysvaltain presidentti tuntuu todellakin tulevan paljon paremmin toimeen maailman diktaattoreiden kanssa kuin demokratioissa valittujen johtajien kanssa.

McFaul on toiminut aikaisemmin presidentti Barack Obaman neuvonantajana ja Yhdysvaltain suurlähettiläänä Moskovassa. Hän on kirjoittanut tai ollut mukana kirjoittamassa lukuisia teoksia kylmän sodan jälkeisestä kehityksestä kohti demokratiaa ja viimeksi kohti ”kuumaa rauhaa”.

Samaa ihmettelee tuoreissa kannanotoissaan mm. demokraattisenaattori Bernie Sanders, joka luettelee Donald Trumpin parhaina kavereina paitsi Pohjois-Korean Kim Jong-unin, Kiinan Xi Jinpingin, Venäjän Vladimir Putinin, Turkin Recep Tayyip Erdoğanin ja Filippiinien Rodrigo Duterten.

Tuo hurja joukko ja monet muutkin edustavat omia autoritaarisia johtamismallejaan. Systeemillä voi olla eri maissa erilaisia nimiä, mutta liberaalista kansanvaltaisesta järjestelmästä ne kaikki ovat etäällä. Eurooppalaisista seuraajista tyypillisin esimerkki on Unkarin Viktor Orbán.

Trump tuntuu sen sijaan halveksivan esimerkiksi Saksan Angela Merkeliä ja Kanadan Justin Trudeauta. Ranskan Emmanuel Macronin vetoomuksilla kansainvälisten sopimusten ja vapaan kaupan puolesta ei lopulta myöskään ollut mitään vaikutusta.

Kun Euroopan demokratioissa pelätään autoritaaristen valtajärjestelmien ja niiden vaikutusvallan laajentumista, Trump suorastaan tukee tätä kehitystä.

Hän tahtoo myös Vladimir Putinin takaisin G7:ään, jolloin siitä tulisi jälleen G8. Putin potkittiin pois, kun Venäjä ryösti Krimin Ukrainalta ja käytännössä aloitti sodan Itä-Ukrainassa.

Edes kansainvälisen oikeuden periaatteet eivät Trumpin valtapelissä paina mitään.

Singaporen kokouksen kenties merkittävimmäksi tulokseksi jää Trumpin lupaus USA:n ja Etelä-Korean ”provokatiivisten sotapelien” lopettamisesta. Soulissa – eikä myöskään yleisesti Yhdysvalloissa – liittosuhteen löyhentämistä ei todella osattu odottaa.

Menettely osoittaa, että tarvittaessa Trump on täysin valmis sivuuttamaan liittolaistensa näkemykset, jos näin on mahdollista tehdä näitä kahdenvälisiä ”diilejä”.

On selvää, että Trumpin asenne herättää uusia huolia tällä haavaa esimerkiksi Ukrainassa, mutta myös Naton eurooppalaisten kumppaneiden piirissä.

Vaatimus Euroopan yhteisen puolustuksen kehittämisestä ja vahvistamisesta nousee yhä kuuluvammaksi.

Entä mitä tästä Trumpin politiikasta nyt ajatellaan Ruotsissa ja Suomessa, missä Nato-liittosuhteen sijasta on aktiivisesti rakennettu eräänlaista yya-suhdetta yksinomaan Yhdysvaltain kanssa? Eikö ajatus Naton eurooppalaisesta pilarista tuntua houkuttelevammalta.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti