REFRRER:path /

Yläkerta: Tšekkoslovakia 68 ja Chile 73 olivat kylmän sodan uhreja

Raimo Viirret

Raimo Viirret

Äskettäin me aikalaiset muistelimme Neuvostoliiton liittolaisineen 50 vuotta sitten suorittamaa Tšekkoslovakian miehitystä. ”Ihmiskasvoisen sosialismin” kokeilu päättyi neuvostotankkien jyrinään ja vallankaappaukseen. Entiset johtajat korvattiin uusilla: Alexander Dubček karkotettiin suurlähettilääksi Turkkiin ja lopulta työläiseksi moottorisahakorjaamolle.

Kovaotteisen Kremlin käskyläisen Gustáv Husákin pitkällä kaudella toisinajattelijat olivat ahtaalla. Heitä vangittiin ja erotettiin töistään. Kymmenet tuhannet kansalaiset joutuivat valtion sorron kohteeksi mielipiteidensä takia. Monet kirjailijat olivat vastarintaliikkeen kärjessä.

Berliinin muurin murtumisen ja samettivallankumouksen jälkeen Dubček tuli kuitenkin vielä lyhyeksi aikaa takaisin. Hän tuki kirjailija Václav Havelin johtamaa demokratialiikettä ja hänet valittiin kahdesti kansalliskokouksen puhemieheksi 1989 ja uudelleen vuonna 1990.

Viisi vuotta Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen maailma seurasi vallankumousta Chilessä. Tällä kerralla asialla oli Yhdysvaltain tukema sotilasjuntta, jota johti kenraali Augusto Pinochet. USA:n presidenttinä oli Richard Nixon.

Pinochetin armeija syrjäytti 11. syyskuuta 1973 demokraattisesti valitun vasemmistopresidentti Salvador Allenden. Välttääkseen nöyryytyksen Allende todennäköisesti ampui itsensä sotilaiden tunkeutuessa presidentinpalatsiin.

Olisiko Allende säilynyt kaappauksessa vangittuna hengissä, on epävarmaa. Juntan aikana poliisi tappoi noin 3 200 henkeä ja kaikkiaan 28 000 ihmistä kidutettiin. Noin 130 000 chileläistä vangittiin ja vähintäänkin satoja tuhansia pakeni maasta. Chilen pakolaisia tuli mm. Ruotsiin ja Suomeen.

Suurvallat puolustivat häikäilemättä valtapiirejään ja etujaan niin Tšekkoslovakiassa kuin Chilessäkin. Koko aikaa leimasi USA:n ja sen liittolaisten sekä Neuvostoliiton ja sen liittolaisten välinen kylmä sota.

Prahan kevät, sensuurin purkaminen ja vapaa matkustusoikeus olivat Leonid Brežneville ja Kremlille merkkejä neuvostoimperiumin rapautumisesta.

Vasemmiston valtaan nousu Chilessä oli USA:lle samanlainen uhka. Latinalainen Amerikka oli Yhdysvaltain ”suojeluksessa”, eikä uuden Kuuban syntymistä Chileen tai muihin alueen maihin hyväksytty.

Vasemmalle suuntautuneet demokratiayritykset pyrittiin pysäyttämään hyvinkin likaisin keinoin useissa maissa. Argentiinan verinen sotilasjunttakin teki Pentagonille palveluksia tappaessaan tuhansittain vasemmiston kannattajia.

USA on pyrkinyt esiintymään liberaalin demokratian puolustajana, mutta tarvittaessa se on käyttänyt kovimpia mahdollisia keinoja ”etujensa” puolustamiseen. Sotaa kommunismin uhkaa vastaan käytiin jo Koreassa ja myöhemmin Vietnamissa sekä vähemmän näkyvästi Afrikan maaperällä.

Neuvostoliiton seuraajana Venäjä ei enää edes tekeydy minkäänvärisen ”demokratian” puolustajaksi vaan liittoutuu kenen tahansa lännen – ja liberaalin demokratian – vihollisen ja diktaattorin kanssa.

Mutta ei kaikkia USA:n kumppaneitakaan voi demokratioiksi sanoa, varsinkaan Lähi-idässä.

Suurvallat puolustivat häikäilemättä valtaansa niin Tšekkoslovakiassa kuin Chilessäkin.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommenttiVastaa käyttäjälle Epäsiisti pörröpää