REFRRER:path /

Yläkerta: Vastamäessä kysytään voimia ja tarvitaan tukea

Timo Kyllönen

Timo Kyllönen

Kirjoittaja on Kuhmolaisen päätoimittaja

Minkälaista on hoitaa jatkuvaa apua tarvitsevaa ihmistä tunnista, päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Entä silloin, kun kysymyksessä on oma vanhempi, oma lapsi tai kenties puoliso, jonka kanssa on kulkenut yhteistä taivalta suurimman osan elämästään?

Tähän kysymykseen osaa vastata vain muutama sadasta kainuulaisesta, sillä kuten omaishoitajat itse sanovat, tehtävän vaativuutta ei tiedä ennen kuin se sattuu omalle kohdalle. Luulen kuitenkin, että mitä enemmän tasavertainen elämänkumppanista huolehtiminen kallistuu yksipuoliseksi toisen hoitamiseksi ja hoidettavana olemiseksi, sitä syvempiin tunne-elämän vesiin molemmat vajoavat.

Ehkä siinä katsotaan ihmisyyttä ja omaa rajallisuutta silmästä silmään. Miksi-kysymykset kasautuvat toistensa päälle ja lopulta hautautuvat vastaamattomina väsymyksen ja huolen alle. Voi olla niin, että päämäärättömyys valtaa mielen, kun näkee yhteisten toiveiden ja haaveiden hiipuvan yhtä aikaa rakkaan ihmisen kanssa.

Kummasta tuntea enemmän surua, otteesta lipsahtamaisillaan olevasta tulevaisuudesta ja vaikeasta nykyisyydestä. Vai kantaako toivo kaiken vaikean yli?

Jokainen omaishoitotilanne on erilainen: yksi on helpompi ja toinen vaikeampi. Olipa se mitä tahansa, siinä elää mukana koko perhe, ja se koskettaa jokaista eri tavoin. Hoidettava omainenkin kantaa omaa suruaan paitsi omasta voinnistaan, myös nähdessään omaishoitajan tekevän kaikkensa ja silti vaikeimmilla hetkillä taipuvan riittämättömyyden tunteen alla.

Ympäri maakuntaa parhaillaan kiertävä Kainuun Omaishoitajat ja läheiset ry tekee korvaamattoman arvokasta työtä tuomalla unohdettua omaishoitajan arkea näkyväksi ja saattamalla omaishoitajia yhteen virkistäytymisen ja vertaistuen merkeissä. Yhdistyksen tavoite on olla nimenomaan omaishoitajan tukena, sillä heidän tilanteensa jää – ymmärrettävästi, mutta samalla valitettavasti – hoidettavan parhaaksi tehtävän työn varjoon.

Yhdistys haluaa auttaa, kun sille vain osoitetaan avun tarve.

Kun vaikeimpien omaishoitotilanteiden kuormittavuutta edes yrittää asetella rinnakkain lakisääteisten omaishoitajan kolmen vapaapäivän kanssa, on pakko todeta, että vapaat ovat kuin hiekanjyviä autiomaassa. Etenkin, jos tuo määrä kutistuu kotiin ostettavien palvelujen muodossa vain runsaaseen kymmeneen tuntiin.

Ottaen huomioon erilaiset omaishoitotilanteet ja sen, etteivät kaikki omaishoitajat halua jättää tai pysty jättämään omaistaan toisten hoiviin, yhteiskunnan keinot nimenomaan omaishoitajien auttamiseksi ovat kauniisti sanottuna vaatimattomia. Tämän korvaamattoman arvokkaan työn mittavampi huomioiminen ei olisi paljon pyydetty.

Omaishoitajien työstä puhuminen ei vähennä hoitolaitoksissa tehtävän työn arvostusta, päinvastoin. Kaikki tämä työ tarvitse ansaitsee huomiota, arvonnostoa ja lisää resursseja. Eikö toisista ihmisistä huolehtiminen kuitenkin ole tärkeimpiä tehtäviämme?

Vapaat ovat kuin hiekanjyviä autiomaassa.

Työn mittavampi huomioiminen ei olisi paljon pyydetty.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti