REFRRER:path /

Mikä on hyvä syy lähteä kesken kauden? Kansanedustaja Anttila toivoo selkeitä pelisääntöjä – Nyt hom

Kansanedustaja voi jättää tehtävänsä kesken kauden, jos hän saa eduskunnalta vapautuksen. Mutta onko esimerkiksi bisnekseen lähteminen moraalisesti paheksuttavampaa kuin vaikkapa suurlähettilääksi tai muihin yhteiskunnallisesti merkittäviin tehtäviin?

Kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) toivoo selkeämpiä pelisääntöjä siihen, millä perustein kansanedustajan tehtävistä voidaan vapauttaa kesken kauden.

Ida Roivainen

Keskustan pitkäaikainen kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila otti tällä viikolla kantaa kansanedustajien toimesta vapauttamiseen kesken kauden. Anttilan mukaan vapauttamisen ei pitäisi olla läpihuutojuttu.

– Olen eduskunnassa nyt yhdeksättä vaalikautta. Kun aloitin 1980-luvulla, oli erittäin harvoja tehtäviä, joihin sai siirtyä kesken kauden. Pääsihteeri Seppo Tiitisen aikana 1990-luvulla, kun näitä vapautuspyyntöjä haettiin paljon, aukko oli hyvin ahdas. Muistan esimerkiksi, että tamperelainen kansanedustaja Marjatta Stenius-Kaukonen (vas.) pyysi eroa eduskunnasta, koska hän turhautui niin paljon siihen, ettei saanut mitään aikaan heikompiosaisten ihmisten asioissa. Ei hänelle eroa myönnetty, Anttila kertoo.

Anttila kirjoitti kannanottonsa sen jälkeen, kun kokoomuksen kansanedustajat Outi Mäkelä ja Sanna Lauslahti kertoivat hakevansa vapautusta tehtävistään helmikuun aikana.

Syy vapautuksen hakemiselle on se, että Mäkelä on valittu Nurmijärven kunnanjohtajaksi ja Lauslahti Lääketeollisuuden toimitusjohtajaksi.


Anttilan mukaan vielä parikymmentä vuotta sitten vapautuksen saivat lähinnä maaherroiksi tai suurlähettiläiksi siirtyvät kansanedustajat. Nykyään vapautuksia jaetaan Anttilan mukaan liian lepsuin perustein.

– Olisi hyvä, että perustuslakivaliokunta tekisi tarkan linjauksen siitä, mihin tehtävään voi saada vapautuksen ja mihin ei. Silloin eduskuntakaudesta toiseen olisi samat pelisäännöt. Nyt tämä ei ole ollut kovin johdonmukaista, ja mielestäni homma on ihan kesannolla.

Kansanedustajia sitoo perustuslaki

Tällä hetkellä eduskunta voi myöntää vapautuksen edustajantoimesta, jos eduskunta katsoo, että vapautuksen myöntämiseen on hyväksyttävä syy. Nimitys yhteiskunnallisesti merkittävään tehtävään on yleensä katsottu hyväksyttäväksi syyksi.

Edellisellä vaalikaudella, vuonna 2014, esimerkiksi kansanedustaja Lasse Männistö (kok.) pyysi vapautusta kansanedustajan tehtävistä siirtyäkseen Helsingin apulaiskaupunginjohtajan viransijaiseksi.

Männistö sai kuitenkin osakseen runsasta kritiikkiä, ja veti lopulta vapautuspyyntönsä takaisin. Vaalikauden jälkeen, keväällä 2015, Männistö siirtyi terveyspalveluja tuottavan Mehiläisen johtajaksi.

Tällä vaalikaudella kansanedustaja Carl Haglund (rkp.) puolestaan sai vapautuksen tehtävistään heti vaalikauden alkutaipaleella, vuonna 2016. Haglund siirtyi kansanedustajasta bioenergiatoimija Sunshine Kaidi New Energy Groupin varatoimitusjohtajaksi.

– Vaikka kansanedustajan vapautus ei olekaan perustuslain vastaista, vapautukseen liittyy ongelmia perustuslain, kansanedustajan toimen tärkeyden sekä demokratian toteutumisen kannalta, toteaa valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta.

Perustuslain mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Ojanen on sitä mieltä, että tästä perusperiaatteesta käsin ei ole yhdentekevää, jos edustajaksi valittu vapautetaan toimistaan kovin heppoisin perustein.

Lähes kaikki hakijat saaneet vapautuksen

Iltalehti uutisoi tänään torstaina, että Eduskunnan tietopalvelun tietojen mukaan 62 kansanedustajaa on pyytänyt eduskunnalta eroa vuoden 1979 jälkeen.

Viime vuosina vapautusta ovat hakeneet muun muassa Anni Sinnemäki (vihr.) Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi, Olli Rehn (kesk.) Suomen Pankin johtokuntaan ja Alexander Stubb(kok.) Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi.

Ero on myönnetty käytännössä aina. Vain kahdessa tapauksessa sitä ei ole myönnetty: vasemmistoliiton Marjatta Stenius-Kaukosen tapauksessa vuonna 1991 ja kristillisestä liitosta eroa pyytäneen Vesa Laukkasen tapauksessa vuonna 1994.

Laukkanen perusteli eropyyntöään poliittisen toiminnan lopettamisella, Stenius-Kaukonen poliittiseen toimintaan turhautumisella. Kummallekaan eroa ei myönnetty.

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen onkin samoilla linjoilla kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilan kanssa siinä, että nykykäytännöt ovat luisuneet vapautusten suhteen liian lepsuiksi.

– Esimerkiksi edustaja Lauslahden tapauksessa voidaan nähdä kyseenalaisia piirteitä, kun huomioidaan vireillä oleva sote-uudistus. Se, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen siirtyy terveysalan etujärjestön, Lääketeollisuuden johtoon, on minusta tuorein esimerkki siitä erittäin kovasta lobbauksesta, joka sote-uudistuksen ympärillä on käynnissä ja joka muiden keskeisten tahojen ohella kohdistuu jostain syystä yleensä eniten tietyn puolueen [kokoomuksen] edustajiin, Ojanen sanoo.

– Aika näyttää, miten Lauslahden ja Mäkelän käy. Tässä on kuitenkin se ongelma sylissä, että tällä kaudella esimerkiksi Carl Haglund on jo saanut vapautuksen, ja siinä mielessä kaikille täytyisi olla sama kohtelu. Tosin Lauslahden tapaus eroaa Haglundista siinä, ettei Haglund ollut jäävi, kun vastaavasti Lauslahti voisi olla, Sirkka-Liisa Anttila toteaa.

Tausta

Hankalat termit sekaisin

Kansanedustajien
vapauttamista koskeva keskustelu sai tällä viikolla aikaan jonkin verran huvittuneita reaktioita, kun edustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) vetosi kannanotossaan edustajia velvoittavaan imperatiiviseen mandaattiin.

Edustaja
Anttilan mukaan kansanedustaja saa vaaleissa kansalta imperatiivisen mandaatin, joka velvoittaa edustajia pysymään pestissään koko vaalikauden. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Toisin kuin
Anttila väittää, kansanedustajia velvoittava imperatiivinen mandaatti liittyy perustuslain 29. pykälään, jonka mukaan edustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta sekä velvollinen noudattamaan perustuslakia.

Imperatiivisella mandaatilla
ei siis ole mitään tekemistä kansanedustajan tehtävästä vapauttamisen kanssa. Siitä päättää perustuslain mukaan eduskunta.

Kansanedustajan
toimen keskeytymisestä sekä siitä vapauttamisesta ja erottamisesta säätää perustuslain 28. pykälä, jonka mukaan eduskunta voi myöntää kansanedustajalle tämän pyynnöstä vapautuksen, jos eduskunta katsoo, että vapautuksen myöntämiseen on hyväksyttävä syy.

Hyväksyttäväksi syyksi
on yleensä katsottu nimitys yhteiskunnallisesti merkittävään tehtävään.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti