REFRRER:path /

Presidentinvaalit 2018

Presidentti valitaan suoralla, tarvittaessa kaksivaiheisella vaalilla. Mikäli joku ehdokkaista saa jo tässä (ensimmäisessä) vaalissa yli puolet annetuista äänistä, tulee hän valituksi presidentiksi. Jos näin ei käy, toimitetaan kahden viikon kuluttua sunnuntaina toinen vaali kahden ensimmäisessä vaalissa eniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken. Toisessa vaalissa enemmän ääniä saanut ehdokas valitaan presidentiksi.

« »

Ukrainan kriisi teki Sauli Niinistöstä ulkopolitiikan kiistattoman johtohahmon

Teija Tiilikainen: Niinistön presidenttikausi on ollut poikkeuksellinen jakso suomalaisen ulkopolitiikan historiassa.

Venäjän ja Euroopan tulehtuneet välit ovat leimanneet Sauli Niinistön presidenttikautta. Niinistö on tuominnut Krimin liittämisen Venäjään, mutta on samalla pyrkinyt säilyttämään hyvän puheyhteyden Vladimir Putiniin. Kuva presidenttien tapaamisesta Naantalin Kultarannassa heinäkuussa 2016.

Hanna Kuonanoja

Varsin näkyvä. Näin Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen luonnehtii roolia, joka presidentti Sauli Niinistöllä on ollut ulkopolitiikassa.

Ennen presidentiksi valintaansa etupäässä talousmiehenä tunnettu Niinistö on presidenttinä profiloitunut nimenomaan ulkopolitiikan johtajana. Vaikka tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, varsinkin Juha Sipilän (kesk.) pääministerikaudella se on ollut enimmäkseen presidentin tonttia.

Tiilikaisen mielestä kysymys on ennen kaikkea siitä, mitä maailmalla on samaan aikaan tapahtunut. Niinistön presidenttikauteen osui hänen mukaansa varsin poikkeuksellinen jakso suomalaisen ulkopolitiikan historiassa. Sitä on leimannut Venäjän ja Euroopan välien kiristyminen Ukrainan kriisin seurauksena.

– Maailman turbulenssista johtuen perinteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen agenda korostui ja nosti presidentin keskiöön ulkopolitiikassa. Siinä suhteessa kausi on ollut hyvin erilainen kuin esimerkiksi Halosen toinen kausi.


Presidentin roolin korostumisen on sanottu johtuvan myös ulkopoliittisesti kokemattomammasta pääministeristä, jolla on ollut kädet täynnä kotimaan kysymyksiä. Tiilikainen arvelee, että sekin on vaikuttanut. Vähintään yhtä tärkeää on hänen mielestään kuitenkin ollut se, että maailmalla on sattunut ja tapahtunut juuri sillä tontilla, jolla presidentillä edelleen on johtorooli.

– Kun EU-politiikka kaikkinensa on enemmän pääministerin ja hallituksen vetovastuulla, niin se pitkään tarkoitti sitä, että kun Venäjä-suhteet olivat enemmän rutiininomaiset, presidentin rooli jäi näkymättömämmäksi. Idänsuhteissa ja turvallisuuspolitiikassa presidentillä on vähän enemmän vetovastuuta, ja juuri nämä kysymykset ovat nyt painottuneet.

Kansainvälistä kritiikkiä

Kun Ukrainan tilanne vuonna 2014 oli kiristynyt äärimmilleen, Niinistö matkusti Venäjälle ja Ukrainaan. Hän tapasi Venäjän presidentin Vladimir Putinin Sotšissa ja Ukrainan presidentin Petro Porošenkon Kiovassa.

Vaikka Niinistö tuomitsi Krimin liittämisen Venäjään selväsanaisesti, hän pyrki säilyttämään hyvän puheyhteyden Putiniin. Tästä myös tapaaminen Sotšissa kriisin ollessa kuumimmillaan kieli.

Niinistön ja Suomen linjaa on toisinaan arvosteltu. Tiilikaisen mukaan kansainvälinen lehdistö tarjoili suomettumis-termiä. Toissa kesänä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyvissä Kultaranta-keskusteluissa taas ruotsalaiset poliitikot kummastelivat Putinin Suomen-vierailua arvioiden, että Ruotsiin tämä ei olisi tervetullut. Niinistön mielestä ruotsalaiset olivat tässä ”vähän aikaansa jäljessä”.

Tiilikaisen mielestä Niinistö on ollut linjauksissaan johdonmukainen. Yhtäältä Venäjän toimet on tuomittu täysin ja pakotteisiin on sitouduttu, mutta toisaalta on haluttu säilyttää hyvä puheyhteys, jota jo pitkän yhteisen rajan mukanaan tuoma kattava kahdenvälinen agenda edellyttää.

Sen sijaan sovittelijan roolista EU:n ja Venäjän välillä Niinistö on systemaattisesti sanoutunut irti.

– Hän on useamman kerran todennut, että Suomi ei mitään sellaista hae, koska on osa EU:ta, joka on kriisin osapuoli.

Tarvetta johtajalle ja tulkille

Tiilikainen muistuttaa, että presidenttejä on joskus kritisoitu siitä, että näitä ovat miellyttäneet ulkopolitiikan saralla vain kansainväliset tehtävät ja diplomatia. Niinistön Tiilikainen katsoo hoitaneen ulkopolitiikan johtajan roolia myös suhteessa kotiyleisöön.

Keskellä Eurooppaa käyty sota ja Venäjän toimien herättämät kysymykset ovat edellyttäneet presidentiltä johtajuutta ja pelkästään tilanteiden tulkintaakin.

– Siinä on ollut aika tärkeä maailmanpoliittisen tilanteen selittäjän ja Suomen ulkopolitiikan perustelijan tehtävä. Minusta Niinistö on hoitanut näitä kenttiä hyvin.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »