REFRRER:path /

Arvostelut

Arvostelut-aiheesta löydät kätevästi yhdestä paikasta Kainuun Sanomien tuoreimmat kulttuuri-arvostelut kuten elokuva-, kirja-, taide- ja teatteriarvostelut.

« »

Valovoimaisen nuoren näyttelijän herkkyys satuttaa

Aki Loponen
Liisa Sofia Pöntinen on monologinäytelmän Sonja, mutta hän esittää myös tarinan muut roolit.
Teatteri

Sad songs from the heart of Europe, rooleissa Liisa Sofia Pöntinen.

Lappeenrannan kaupunginteatterin vierailuesitys 31.3. Sissilinnassa. Käsikirjoitus: Kristian Smeds. Ohjaus: Jari Juutinen. Lavastus ja puvustus: Riitta Ukkonen, Liisa Sofia Pöntinen, Jari Juutinen. Valosuunnittelu: Kimmo Pasanen. Äänisuunnittelu: Olli-Pekka Pyysing, Liisa Sofia Pöntinen, Jari Juutinen.

– Kiitos, että tulitte,

näyttelijä sanoo lopuksi. Hän hymyilee ja katsoo silmiin.

Esityksen alussa hän on antanut luvan poistua kesken, jos siltä tuntuu. Hän sanoo, ettei se ole rikos eikä rangaistus.

Tietenkään kukaan ei lähde. Ei voi eikä halua. Liisa Sofia Pöntisen tulkinta Kristian Smedsin monologinäytelmästä Sad songs from the heart of Europe on kuin hypnotisoinut täyden salin, joka seuraa henkeään pidätellen tuttua ja silti uudeksi kirjoitettua Fjodor Dostojevskin tarinaa.

Pöntinen on lahjakas,

ilmaisu- ja valovoimainen näyttelijä, jonka herkkyys suorastaan satuttaa. Jos hänen esitystapaansa haluaa kuvata yhdellä ainoalla sanalla, se sana on sielukas.

Ellei tietäisi, että Smeds kirjoitti tekstin toiselle näyttelijälle, liettualaiselle Aldona Bendoriutelle, sen uskoisi syntyneen Pöntistä varten.

Jari Juutisen ohjaus antaa tilaa pitelemättömälle näyttelijäntyölle. Esitys on fyysisesti vahva, energinen, eikä se silti karta hartautta. Sävyjen skaala on laaja.

Sad songs from the hearth of Europe kertoo rakkaudesta ja vihasta, syyllisyydestä ja sovituksesta. Se on kertomus ihmisarvosta nykypäivän Euroopassa.

Näkökulma on kääntynyt murhaaja Raskolnikovista prostituoiduksi ajautuneeseen Sonjaan, jonka hahmossa yhdistyvät enkeli ja huora.

Lavalla ovat läsnä paha ja pyhä.

Esityksessä toteutuu

teatterin ihme. Se välittyy hetkessä, tilassa, ihmisten välillä kulkevina viesteinä.

Pöntinen näyttelee Sonjaa, hänen juoppolallia isäänsä – maailmansotien veteraaniksi kirjoitettua – mutta myös raivokasta äitipuolta, omaan vihaansa rakastunutta Raskolnikovia ja tämän loisena näkemää koronkiskurieukkoa. Monologi muuntuu dialogiksi.

Ryypiskelevänä Semjonina hän pyytää näyttämölle kolme miestä katsomosta. Matti, Tuomo ja Raimo liittyvät seuraan juomaan Sonjan viimeisiä rahoja.

Hyvin ei käy elämässä kolmelle sisarellekaan, leikkiville lapsille, jotka Smeds on liittänyt osaksi tarinaa. Irinan, Olgan ja Mashan vievät viina, liima ja pillerit.

Lavalla kohtaavat katu, kapakka ja Sonjan köyhä koti. Esineet kantavat merkityksiä kauniissa ja kauheassa tarinassa, jonka kohtaukset on kirjoitettu kuin lauluiksi.

Esityksen teemana soi raastavasti Nature Boy.

Sinikka Viirret

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »