REFRRER:path /

Kolumni: Entäpä, jos kukaan ei olisi tullut?

Seppo Turunen

Jari Tervon uutuuskirjaa Aamen lukiessani havahduin ajattelemaan Rajat kiinni -porukoiden vaatimuksia vähän tarkemmin.

Entäpä, jos he olisivat metelöineet jo paljon paljon aikaisemmin? Entäpä, jos tänne ei olisi tullut kukaan?

Millainen Suomi olisi, jos ruotsalaiset eivät olisi kiinnostuneet niemestämme? Millainen, jos itäraja ei olisi päästänyt läpi yhtään laukkukauppiasta? Millainen, jos viikingit eivät olisi viistäneet eteläistä rannikkoamme? Jos saksalaiset eivät olisi tulleet vuonna 1918?

Eläisimmekö nykyistä parempaa elämää?

Olisivatko elinkeinomme paremmassa kunnossa kuin nyt? Olisimmeko edes saaneet aikaiseksi kirjakieltä? Kuka olisi perustanut Koffin panimon?

Entä mitä kieltä me oikeastaan puhuisimme? Kaikki kunnia saamelaisille, mutta heidän ikimuistoisilla nautintomaillaanhan me nytkin elämme.

Olisiko meillä insinöörejä, jotka rakentavat mittalaitteita avaruuteen lähetettäviksi? Kopioisimmeko opinnäytetöitämme vähemmän kuin nyt?

Maailman ylivoimaisesti hölmöin ajatus on yrittää tukkia oman maan rajat. Esimerkiksi presidentti Donald Trump ei tiedä sen vertaa oman maansa historiasta, että ymmärtäisi, miten tärkeää oli, että vaikkapa vainotut eurooppalaiset lähtivät etsimään turvaa rapakon takaa.

Meitä suomalaisia on nyt reilut viisi miljoonaa. Meillä Suomessa ei tilastoida ihmisiä heidän etnisen taustansa perusteella, mutta tilastojen mukaan Suomessa asuu neljännesmiljoona ulkomaiden kansalaista.

Venäjää puhuvia meillä on reilut 60 000 ja ruotsinkielisiä neljännesmiljoona. Entäpä jos ei olisi? Sanoisimmeko helpommin huomenta naapureillemme? Väistäisimmekö suojatiellä kävelijää?

200 vuotta sitten Suomessa asui alle miljoona ihmistä. Kahden miljoonan raja rikkoontui 1880-luvulla ja kolmen 1920-luvulla.

Neljä miljoonaa tuli täyteen sotien jälkeen, kun suomalaiset lisääntyivät oikein porukalla. Vuosituhatta vaihdettiin viiden miljoonan suomalaisen osallistuessa juhlintaan.

Olisivatko juhlat onnistuneet paremmin, jos jokaikinen maahan muuttanut olisi saatu lähetetyksi kuka minnekin?

Entä huolehtisimmeko nykyistä paremmin vanhuksistamme tai lapsistamme tai köyhistämme?

Älkää edes viitsikö väittää, että huolehtisimme. Kaikkein koviten oman maan kansalaisten puolesta möykkäävät tekevät heidän eteensä kaikkein vähiten.

Ne, jotka ovat valmiit kantamaan huolta myös muun maailman ihmisistä ja asioista, näkevät omatkin tarvitsijat kaikkein tarkimmin.

Eivät vai? No miksi sitten vaikkapa kirkon Yhteisvastuukeräys tuottaa aina parhaiten siellä, missä rahaa on kaikkien mittareiden mukaan kaikkein vähiten?

Siksi, että siellä lähimmäinen on edelleen käypä sana.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti