REFRRER:path /

Kolumni: Toivottomuus vie ihmiseltä halun tietää

Seppo Turunen

Viime viikolla ilmestyi kaksi perusteellista sanomalehtijuttua, jotka, vaikkakin näyttivät käsittelevän aivan eri asioita, pureutuivat lopulta samaan ongelmaan.

Kainuun Sanomien haastattelema lääkintöneuvos Tuomo Pääkkönen pohdiskeli sitä, miksi Suomen uutterimmat sairastajat eli kainuulaiset eivät ota vastaan terveystietoa.

Helsingin Sanomissa kolme eri ikäpolven tieteentekijää, Risto Ihamuotila, 80, Kari Enqvist, 64, ja Johanna Vuorelma, 35, puolestaan etsivät keinoja, miten tiede voisi vastata huuhaalle.

Helsingin kolmikko päivitteli sitä, miten ihmiset voivat uskoa rokottamisen vastaiseen propagandaan tai miten tässä maassa jopa pääministeri voi halveksia tiedettä hutaisullaan kaiken maailman dosenteista.

Kaikki neljä ajattelevat, että tietoa pitää lisätä, huuhaa-uskomuksiin pitää jaksaa vastata ja tietoa ja sivistystä on jaksettava puolustaa, vaikkei se riitäkään.

Mistä sitten ratkaisu? Ainakin juurisyyselityksen saamme kainuulaisia ikänsä hoitaneelta ja katselleelta Pääkköseltä:

– Onhan se luonnollista, että jos ei ole mitään näköalaa tulevaisuuteen ja tuntee olevansa tarpeeton, niin miksi ryhtyisi kovin ponnistuksin pidentämään sitä kurjuutta, Pääkkönen sanoi.

Kovaa puhetta, mutta totta joka sana.

Kaiken lisäksi toivottomuus selittää myös sen, miksi ihmiset nielevät huuhaan, suolsi sitä sitten pietarsaarelainen rokotuksia vastustava kotiäiti tai Yhdysvaltain presidentti.

Kun ihmisellä on vain hävittävää, hän höpsähtää vaikka kreationistipresidenttiehdokkaan matkaan, koska hänen rahattomuutensa kannalta on täysin yhdentekevää, mistä elämä tänne pallolle on syntynyt.

Kaiken maailman dosentteja on myös helppo syyttää, sillä jotenkinhan ihmisen on itseään puolustettava, ja siinä menossa paras vihollinen on mahdollisimman outo vihollinen.

Toivoton ihminen on ponneton ihminen. Hän ei jaksa ajatella eikä vertailla eikä tietää, mutta mikä pahinta, hän ei jaksa myöskään unelmoida.

Toivottomuutta seuraava unelmattomuus on siksikin vaarallista, että yhteiskunnallinen keskustelu tarvitsee myös utopioita, joilla ei ole vielä faktapohjaa, kuten yhteiskuntatieteilijä Vuorelma Hesarin jutussa muistuttaa.

Hirvittävintä toivottomuudessa on kierre, joka syvenee. Toivottomuuteen vajonnutta ihmistä on kovin vaikea auttaa toivon tielle, eikä hän sille yksin pääsekään.

Kun uutiset päivästä toiseen kertovat, miten hallitus leikkaa ja jäädyttää ja horjuttaa juuri niitä rakenteita, joiden varaan ihmiset elämänsä rakentavat tai jotka edes auttavat heitä pahoina päivinä, en yhtään ihmettelisi, vaikka jonkin kainuulaisen pellon reunaan alkaisi kokoontua ihmisiä odottamaan valkeaa arkkia, joka vie heidät tuskasta pois.

Hopeavettähän meistä järjettömimmät osaavat jo juoda.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti