REFRRER:path /

Arvostelut

Arvostelut-aiheesta löydät kätevästi yhdestä paikasta Kainuun Sanomien tuoreimmat kulttuuri-arvostelut kuten elokuva-, kirja-, taide- ja teatteriarvostelut.

« »

Taituruuden ruumiillistumia

Stefan Bremer
Pianisti Alessandra Ammara oli yksi konsertin esiintyjistä.

Kirjoituksia kamarista

Minä, minä, minä…, Kuhmotalo 21.7.

Kamarimusiikin lauantain iltakonsertin nimi ”Minä, minä, minä…” nostatti ennakkoon kutkuttavia kysymyksiä. Millainen egojen kavalkadi oli luvassa, kun säveltäjälistalla oli etupäässä nimiä, jotka olivat olleet aikanaan oman instrumenttinsa suurimpia virtuooseja, ja esiintyjäkaartissa edustava iskujoukko kamarimusiikin taiteilijoita? Kenen ääni kuuluu vahvimmin, kun konsertin teoksissa vilisee muunnelmia ja transkriptioita?

Sergei Malov aloitti vastaamisen soittamalla viulullaan upeasti Francisco Tárregan kitarateoksen Muistoja Alhambrasta vieressään kaksi kitaraa, joista hän kajautti alku- ja loppuakordit. Vuoropuhelu eri soitinten ja sovitusten välillä oli konkreettisesti avattu. Heti perään Malov tarjoili Eugène Ysaÿen Sonaatin nro 6 tavalla, joka antoi aiheen uumoilla, että Ysaÿe oli inkarnoitunut tuonpuoleisesta lavalle.

Witold Lutosławskin moni-ilmeiset muunnelmat Paganinin viulukapriisista nro 24 kahdelle pianolle loivat kiehtovia siltoja eri säveltäjien ja soitinten äänten välille, sillä Roberto Prossedan ja Alessandra Ammaran esittämät variaatiot pursusivat herkullisia piiloviitteitä muihin tyyleihin ja säveltäjiin – ragtimesta Rahmaninoviin. Sellovirtuoosi David Popperin säveltämä Keijukaistanssi sellolle ja pianolle oli taiturikappale, jossa Senja Rummukainen loihti Andrea Ruclin kanssa eteemme keijujen siipien havinan lähes aineettomana leijuvilla tremoloillaan.

La Follia on yksi musiikkikirjallisuuden kierrätetyimmistä teemoista ja myös Franz Liszt on käyttänyt sitä Espanjalaisessa rapsodiassaan. Lisztin ja Nino Gvetadzen käsittelemänä siitä syntyi jaloa, moninkertaista helminauhaa.

Gareth Lubben ja Marc Bouchkovin astuttua lavalle Bouchkov ilmoitti yleisölle, että vuorossa on Johan Halvorsenin Passacaglia Händelin teemasta, hieman Lubbella ja Bouchkovilla höystettynä. Tuo ”hieman” oli tajunnanräjäyttävä cocktail, johon mahtui kaikki sävelletty säkenöivästi soitettuna ja lisäksi Lubben kurkkulauluna, beatboxing-duettona, kokeilevan nykymusiikin parodiana ja vaikka minä muuna! Seuraavana oli vuorossa A.-F. Servaisin kynästä syntynyt God Save the King -sävelmän virtuoosi-inkarnaatio, joka ilmestyi Lentua-saliin Antti Tikkasen ja Senja Rummukaisen taikajousien kutsumana.

Illan elämysten runsaudensarvi oli ehtymätön, sillä Malovin ja Bouckovin tulkinta Ysaÿen Sonaatista a-molli kahdelle viululle oli duon huimaa taitolentoa tai formula-ajoa – valpasta vuoropuhelua, kiivasta kaksintaistelua! Huikeiden yksilösuoritusten vyörytyksen jälkeen konsertin lopetusnumero kantoi sivuotsikkoa ”…ja me”. Yhteissoiton briljanssi huipentui Weberin Klarinettikvintetossa B-duuri, jossa huumaavan lauantai-illan viimeisenä virtuoosina jousikvartetin (Elina Vähälä, Constantin Bogdanas, Annariina Jokela, Tuomas Lehto) keskellä loisti klarinetisti Lauri Sallinen.

Päivän teema ”Avatar” kulminoitui tässä huikeassa illassa, jossa suuret henget näyttäytyivät taiteilija-meedioiden kautta yhä uudistuvina ja uusiksi muuntuvina sävelolomuotoina.

Outi Pollari

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »