REFRRER:path /

Kulttuurirahoja ei ole erityisesti leikattu

Valtteri Mulkahainen
Kainuun Sanomien 27.8. julkaisemaan Lännen Median juttuun esitän vastineena seuraavaa.

Toisin kuin kirjoituksessa väitetään, ei nykyinen hallitus ole kohdistanut kulttuurille erityisiä leikkauksia, kuten on laita usealla muulla hallinnonalalla, vaan tehdyt sopeuttamistoimet ovat koskeneet valtionosuusindeksien jäädytyksiä ja virastokenttään kohdistuvia toimintamäärärahojen vähennyksiä, jotka on toteutettu kaikilla hallinnonaloilla.

Lisäksi pienehköjä valtionavustusten leikkauksia on hallitusohjelman mukaisesti toteutettu, mutta koska kulttuurin toimialalla valtionavustukset maksetaan lähes kokonaan rahapelien voittovaroista ja niitä leikkaukset eivät ole koskeneet, ei maksettujen valtionavustusten kokonaismäärä ole vähentynyt vaan kasvanut.

Kuluvalla hallituskaudella on monin osin kyetty lisäämään kulttuurin rahoitusta ja satsattu siihen, että kulttuurielämä edelleen pysyy monimuotoisena ja monipuolisena.

Näistä esimerkkeinä on muun muassa taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden edistämiseen varattu uusi kärkihankerahoitus, 10 miljoonaa euroa kolmen vuoden ajaksi, lainauskorvausten tason nostaminen pohjoismaiselle tasolle, 15 miljoonaan euroon vuosittain, jossa kasvua on edelliseen hallituskauteen verrattuna yli 7 miljoonaa euroa vuodessa, audiovisuaalisen alan tuotantokannustimen toteutus, yhteensä 10 miljoonaa euroa vuodessa, suomalais-virolaisen kulttuurirahaston pääomittaminen, yhteensä 7 miljoonaa euroa, sekä useat muut taiteen ja kulttuurin edistämiseen kohdistuvat lisäykset eri taiteenaloille.

Kuluvan vuoden kehysriihessä hallitus päätti lisäksi lisätä museoiden ja esittävän taiteen ns. vapaan kentän rahoitusta yhteensä 7 miljoonaa euroa vuosittain vuodesta 2020 lukien.

Lisäksi lisämäärärahoja on kohdennettu moniin rakennushankkeisiin, joista merkittävimpiä on jo viime hallituskaudella päätetty Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kansallisen hankkeen, Helsingin keskustakirjaston rahoittaminen, yhteensä 30 miljoonaa euroa sekä useat teattereiden ja museoiden rakennushankkeet. Edelliseltä hallituskaudelta on kuitenkin periytynyt myös säästöjä, sillä yhteensä 15 miljoonan leikkaus kulttuurin rahoitukseen, joka päätettiin kevään 2014 kehysriihessä jäi yhden kolmasosan, eli 5 miljoonan euron osalta toteutettavaksi tälle hallituskaudelle.

Vuodelle 2019 lisämäärärahaa esitettäisiin eri taiteenalojen edistämiseen yhteensä 8 miljoonaa euroa.

Se kohdennettaisiin muun muassa kansainvälisiin yhteistuotantoihin ja TV-draaman kehittämiseen, esittävän taiteen ns. vapaan kentän tukeen, lasten ja nuorten tasavertaisiin mahdollisuuksiin osallistua taiteeseen ja kulttuuriin, visuaalisten taiteiden toimintaedellytysten vahvistamiseen, kulttuurimatkailuun jne.

Teattereiden, orkestereiden ja museoiden julkinen valtionosuusrahoitus koostuu useimmissa tapauksissa sekä valtion että kuntien rahoituksesta

Kolmas rahoituksen lähde ovat lipputulot.

Pystyäkseen taloudellisesti tasapainossa, tulisi kaikkien kolmen rahoituksen lähteen tuoda oma osuutensa kokonaisuuteen. Tähän perusrakenteeseen on myös kevättalvella mietintönsä jättänyt valtionosuustyöryhmä päätynyt esityksissään.

Julkisuudessa on käsitelty sekä UMOn että Avantin rahoituksellisia vaikeuksia.

Molemmat ovat korkeatasoisia valtionosuusorkestereita, joista UMOon liittyvät toisaalta YLEn ja toisaalta Helsingin kaupungin rahoituksen muutokset.

Avanti puolestaan ei ollut noudattanut kaikkia orkestereita koskevia ja niille toimitettuja ohjeita henkilötyövuosiensa ilmoittamisessa, josta seurasi valtionosuusrahoituksen pieneneminen.

On erinomaista, että Porvoon ja Helsingin kaupungit sekä säätiöt ja rahastot tulivat apuun ja perustivat orkesterille uuden ylläpitäjän. Sen jälkeen myös valtio pystyi myöntämään valtionosuuden muihin orkestereihin vertautuvalla tavalla.

Parhaillaan työskentelee taide- ja taitelijapoliittista ohjelmaehdotusta valmisteleva työryhmä. Sen on määrä saada työnsä päätökseen ensi kuun lopussa.

Toivottavasti työryhmän ehdotuksen tultua julki keskustelu kulttuurin ja taiteen tärkeydestä, sen moninaisista ihmisiä ja yhteisöjä sekä koko yhteiskuntaa rikastuttavista vaikutuksista, olkoonpa ne aineettomia tai aineellisia, viriää ja leviää.

Meidän kannattaa kysyä, kuka haluaa elää kaupungissa tai muussa kunnassa, jossa ei ole kulttuuria.

Riitta Kaivosoja

ylijohtaja, opetus- ja kulttuuriministeriö

Jätä kommentti