REFRRER:path /

Suomen talviurheilu rypee kroonisessa suossa

Jari Kaakinen

Kannattaako elättää noin suurta organisaatiota vuodesta toiseen ilman, että tulosta syntyy?

Norjalaiset ja ruotsalaiset hiihtäjät haastattelussa ihmettelivät, mikseivät Suomen hiihtäjät kehity huipulle, vaan sama taso jatkuu koko uran.

Arvelivat valmennuksessa ja urheilijoiden asenteessa olevan puutteita.

Suuri määrä rahaa tuhlataan turhaan touhuun vuodesta toiseen. Touhu tarjoaa varman työpaikan monelle vuosiksi ja saavathan he tehdä ulkomaanmatkoja tiuhaan.

Suomen hiihtojoukkueeksi riittäisi Kaisa Mäkäräinen, Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski. Mitä järkeä on kuljettaa valtavaa joukkuetta maailman ääriin, kun ainoat mahdolliset pärjääjät ovat em. henkilöt?

Epäilen, että hiihtojoukkueen johdossakin on turhan paljon porukkaa. Joskus tuntuu, kun katselee suomalaisten urheilijoiden epäonnistumisia kerrasta toiseen, että asiaa hyssytellään. Monella on oma lehmä ojassa. Toimittajat saavat töitä ulkomailla ja suuri hiihtomaajoukkue viettää aikaansa muualla, kuin oikeassa työssä.

Nämä asiat koskevat valitettavasti niin mäkihyppyä, yhdistettyä kuin ampumahiihtoakin, muutamaa onnistujaa lukuunottamatta.

Annetaan tuokin raha köyhien lapsiperheiden, opiskelijoiden, nuorten, asunnottomien, vanhusten ja sairaiden auttamiseen ja hoitoon, niin sille olisi järkevämpi käyttö.

Jätä kommentti