REFRRER:path /

Erdoganin valtapelissä on vaaralliset panokset

Turkki on pelannut kurdeja vastaan käymättä ISIS:n kimppuun.
Kurdien provokaatio antoi Erdoganille tilaa uuteen valtapeliin.

Sodissa ja konflikteissa yhteinen uusi vihollinen usein yhdistää ainakin väliaikaisesti toisiinsa vihamielisesti suhtautuneita osapuolia.

Lähi-idässä, erityisesti Syyriassa ja Irakissa, tämä ei aina päde. Eikä se varsinkaan toimi myöskään Turkissa, joka on sekavassa sotatilanteessa käyttänyt ISIS:n jihadistista terrorismia välikappaleenaan lannistaakseen vanhan vihollisen, Turkin työväenpuolueen, PKK:n.

Syyrian sodassa, johon Turkki on lopulta ilmaiskuillaan osallistunut, osapuolet ovat sekaisin. Bashar al-Assadin hallintoa vastaan taistelee useita armeijoita. Maltillisia ja islamilaisittain maallisia joukkoja on Syyrian vapaan armeijan riveissä. Ääri-islamistit taistelevat kahdessa ryhmittymässä al-Nusrassa ja ISIS:n nimissä.

Hallitusta vastaan taistelevilla kurdeilla on asemat pohjoisessa Turkin rajalla, mutta siellä kurdit ovat olleet etupäässä ISIS:n hyökkäysten kohteena.

ISIS on levittänyt ”islamilaisen valtionsa” myös Irakin puolelle, missä sen tunkeutumista vastaan ovat taistelleet kurdien peshmergat sekä hallituksen joukot, rinnallaan niin shiioja kuin sunnejakin.

Turkki on ollut periaatteessa Syyrian kapinallisten puolella osallistumatta kuitenkaan konfliktiin muutoin kuin pakolaisia vastaanottamalla. Esimerkiksi Kobanen rajakaupungista Syyrian kurdit ja ISIS taistelivat verisesti, eikä Turkki pannut tikkua ristiin kurdien hyväksi, vaikka kurdit sitä vaativat.

Turkissa kurdit ovat syyttäneet presidentti Recep Tayyip Erdoganin hallitusta siitä, että ISIS:n hyökkäyksiin kurdeja vastaan ei ole vastattu. Lopulta PKK:n ja hallituksen välille saatu aselepo katkesi, kun kurdisotilaat tappoivat turkkilaisia poliiseja.

Tämä PKK:n provokaatio antoi vastaavasti Erdoganille tilaisuuden kääntää aseensa jälleen PKK:ta vastaan. Erdogan on julistanut PKK:n ja ISIS:n vihollisterroristeiksi ja käyttää tilannetta myös sisäpoliittisesti hyväkseen.

Parlamenttivaaleissa kesäkuun alussa Erdogan pettyi, kun hänen AKK-puolueensa ei saanutkaan yksinkertaista enemmistöä. Parlamenttiin nousi ensimmäisen kerran maltillinen lähinnä kurdeja edustava HDP, joka sai kannatusta myös maltillisilta liberaaleilta ja demokraateilta, jotka olivat olleet Erdoganin hallituskaudella pitkään ahdingossa.

Ilmeisesti Erdoganin tarkoituksena on PKK-uhkaa käyttäen saada uusissa vaaleissa riittävä enemmistö, jonka avulla hän voisi vahvistaa presidentinvaltaa myös perustuslakia uudistamalla.

Erdogan pelaa myös taitavasti suurvaltapeliä. Hän sai Naton koolle ulkoisen uhan takia ja onnistui saamaan Natolta myös moraalista tukea terrorismin vastaiseen taisteluunsa.

Niinpä Turkki allekirjoitti keskiviikkona sopimuksen Incirlikin lentotukikohdan luovuttamisesta Yhdysvaltain johtamalle liittoumalle ISIS:iä vastaan. Liittolaiset eivät kuitenkaan missään tapauksessa osallistu kurdien vastaisiin toimiin.

Kurdit ovat tärkeä voima ääri-islamisteja vastaan laajalla alueella. Kurdeilla on kuitenkin niin Irakissa, Syyriassa kuin vanhastaan Turkissakin voimakkaita pyrkimyksiä oman valtion tai vähintäänkin autonomian saavuttamiseen.

Pohjois-Irakissa Kurdistan toimii nykyisin käytännössä valtiona hajanaisen valtion sisällä halliten merkittäviä öljyvaroja.

Kurdien valtiollinen itsenäisyys pohjoisessa Syyriassa nähdään Turkissa pahimman luokan uhkana, jonka se pyrkii estämään kaikin keinoin. Juuri tämä tavoite on tähän saakka hillinnyt Turkkia osallistumasta ISIS:n vastaiseen sotaan konkreettisesti.

Nyt Ankarassa on kai arvioitu, että ISIS on sille itselleenkin vähintäänkin yhtä suuri uhka. Valtiomuotoisen ääri-islamistisen kalifaatin luominen ei nimittäin tunne entisiä eikä etnisiä rajoja.

Ankarassa on arvioitu,
että ISIS on uhka
siinä missä kurditkin.
Ääri-islamistisen kalifaatin
luominen ei tunne
entisiä eikä etnisiä rajoja.

Jätä kommentti