REFRRER:path /

Eurooppa eksyksissä

EU:n perustavat ajatukset eivät ole olleet yhtä uhattuina kuin nyt.On hämmentävää, kuinka vaisuja eurooppalaiset johtajat nyt ovat.

Eurooppa-päivää vietetään tänään jälleen epävarmemmissa oloissa kuin aikaisemmin.

Euroopan keskuspankki ja euromaat ovat tehneet kaiken mahdollisen välttääkseen yhteisvaluutan murenemisen. EKP taistelee edelleen deflaatiota vastaan järein asein sijoittamalla valtavia summia velkapapereihin ja pitämällä korkotasoa alhaalla.

Investointeja ja kulutusta ruokitaan tavalla, joka monia jo hirvittää. Kreikan velkakriisin hoitaminen on tämän ohessa enää pikkujuttu, vaikkei sekään ongelmatonta ole.

Talouden kehityksessä näkyy jo myönteisiä merkkejä jopa meillä Suomessa. Nyt Euroopan tulevaisuutta ja EU:n yhtenäisyyttä varjostavat uudet raskaat ja tummat pilvet.

Koko sodanjälkeisenä aikana Euroopan unionin perustavat ajatukset eivät ole olleet yhtä uhattuina kuin nyt. Ihmisoikeudet, demokratia, sananvapaus, ihmisten vapaa liikkuminen, keskinäinen solidaarisuus – mihin nuo arvot ja periaatteet ovat peittyneet?

Avoin rasismi, itsekäs nationalismi, vähemmistöjen oikeuksien polkeminen, median rajoitukset, historian väärentäminen – tällaiset ilmiöt ja pyrkimykset nousevat häikäilemättöminä pintaan siellä täällä.

Oireellista on, että kansallismielisyys, muukalaisviha ja etninen erottelu kohoavat nimenomaan eräissä entisissä kommunistisen totalitarismin maissa, jotka kieltäytyvät nyt jakamasta vastuuta turvapaikanhakijoista ja pakolaisaseman saaneista ihmisistä, vaikka EU on tukenut niiden jälleenrakennusta anteliaasti.

Mutta aivan samat ilmiöt ovat nousseet myös ns. vanhassa Euroopassa. Populistinen nationalismi sinkoaa vihaa sosiaalisessa mediassa tavalla, joka muistuttaa 1930-luvun asenneilmastoa.

Entiset ja uudet kansallismieliset poliittiset voimat ja puolueet ovat voimistuneet monissa maissa. Ranskan ja Saksan tuleviin vaaleihin valmistaudutaan sydän syrjällään perinteisissä puolueissa. Asenneilmaston muutokseen vastataan jo politiikan muutoksella.

Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten määrän kasvu on pakottanut EU:n ratkaisuihin, joita ihmisoikeus- ja pakolaisorganisaatiot oikeutetusti moittivat. EU käyttää Turkkia pakolaisten leiritykseen maksaen siitä kuusi miljardia euroa ja lupaillen viisumivapautta.

Samaan aikaan Turkin johto häikäilemättömästi polkee kansalaisen ja poliittisten voimien demokraattisia oikeuksia. Kansanedustajien syytesuojakin ollaan poistamassa, jotta maltillisten kurdien harvat edustajat voitaisiin tuomita vankeuteen, kuten on tehty ja tehdään monille oppositiolehtien toimittajille.

EU:n vaatimukset demokraattisten oikeuksien ja lehdistön vapauden kunnioittamisesta kaikuvat kuuroille korville Ankarassa. Päinvastoin, Turkki vaatii härskisti viisumivapautta tässä ja nyt uhaten muutoin päästää pari miljoonaa pakolaista Eurooppaan.

Brysselissä ja muissa EU-maiden pääkaupungeissa ymmärretään, että tällainen pakolaistulvan laajentuminen vain lisäisi muukalaisvihaa, rasismia, nationalismia ja vastakkainasettelua Euroopassa. Siitäkin huolimatta, että muutaman miljoonan tulijan vastaanottaminen yli 500 miljoonan kansalaisen unioniin ei oikeastaan pitäisi olla kovin suuri ongelma. Varsinkaan, kun lähes koko unionia vaivaa väestön ikääntyminen.

Kyse alkaa olla jo koko unionin ja sen toimintakoneiston ylläpidosta ja jatkuvuudesta.

Tilannetta pahentaa paraikaa Britanniassa käytävä ottelu EU-jäsenyyden puolustajien ja vastustajien välillä. Jos unionin asukasluvultaan toiseksi suurin valtio vetäytyisi pois, se olisi äärimmäisen vakava isku EU:n uskottavuudelle ja voimalle milloin tahansa. Nykyisessä tilanteessa ja ilmapiirissä se voisi todella aloittaa EU:n hajoamisprosessin.

On hämmentävää, kuinka vaisuja ja hengettömiä eurooppalaisten johtajien puheenvuorot nyt ovat. Kuka puolustaa enää Eurooppaa ja sen johtavia arvoja ja tavoitteita?

Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer kirjoitti jo pari vuotta sitten kirjan nimeltä Epäonnistunut Eurooppa? Siinä hän sälyttää jälleen vastuun integraatiosta Saksalle ja Ranskalle.

Kyse alkaa olla jo koko

unionin ja sen koneiston

ylläpidosta ja jatkuvuudesta.

Britannian ero voisi

nykytilanteessa todella

aloittaa EU:n hajoamisen.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti