REFRRER:path /

Aivan kuin Eeva Litmanen puhuisi minulle ja vain minulle

Laura_Tammisto / Yle kuvapalvelu
Näyttelijä Eeva Litmanen (oik.) ja toimittaja Anne Flinkkilä keskustelevat sukujuurista, vanhemmuudesta, surusta ja ilosta, sukupolvesta toiseen jatkuvasta rakkauden ja hyväksynnän etsimisestä.

Virpi Tiainen

Flinkkilä & Tastula

★★★★★ Jos Flinkkilä & Tastula -ohjelman tavoitteena on ollut läsnäolon tuntu, siinä on onnistuttu loistavasti. On kuin näyttelijä Eeva Litmanen istuisi vastapäätä ja puhuisi minulle ja vain minulle.

Tunteet vellovat surusta iloon, kun katsoo Litmasen sirkeisiin silmiin ja kuuntelee hänen sukunsa tarinaa, josta Litmanen on kirjoittanut kirjan Surun suitsima suku. Toimittaja Anne Flinkkilä johdattelee keskustelun Litmasen sukulaisten häkellyttävään historiaan ja sitä kautta jokaisen suvun yhteiseen tematiikkaan juuriensa tuntemisen merkityksestä.

Eeva Litmanen (s. 1944) kiinnostui karjalaisen sukunsa vaiheista ja lähti etsimään tietoa arkistoista. Isoisä Taneli ja isoäiti Anna olivat vuoden 1918 tapahtumissa punaisten puolella. Monet tiedot 1900-luvun alun suvun vaiheista yllättivät Eeva Litmasen, koska isä Johannes ei koskaan puhunut niistä tyttärelleen.

– Menneistä asioista ja tästä kirjasta ei ole helppo puhua. Kun tajuaa äidin ja isän elämänhistorian, siitä puhuminen on jopa tuskallista. Siellä on niin paljon surua, Litmanen sanoo.

Vaikka muistaminen on tuskallista, juuriensa tunteminen on välttämätöntä.

– Silloin ymmärtää, miksi on tällainen.

Ohjelman punaisena lankana kulkee elämisen voiman pohdinta. Mistä ihminen saa vahvuuden jatkaa, vaikka elämä on vaikeuksien voittamista? Yhtä ”oikeaa” vastausta ei tietenkään ole. Litmaselle voimaa ja turvaa on tuonut teatteri, Helmi-äidille hulivili-luonne ja Johannes-isälle luonto.

Koskettavimman hetken katsoja kokee, kun Litmanen puhuu isänsä kirjeistä.

– Ne alkoivat ”rakas tyttäreni”. Ei isä koskaan niin sanonut ääneen vaan ”ai sie tulit, mie laitoin kahvia”.

TV1 lauantai 8.9. klo 17.10

Jätä kommentti