REFRRER:path /

Kirjakammi: Eläimen varjo

Aki Salmela:

Eläimen varjo

Tammi 2019

Tiedetään, että runot ja runoilijat uudistavat kieltä, kun he panevat lukijansa uusien sanojen tai sanojen uusien merkitysten eteen. Lukijat joutuvat luopumaan vanhoista käsityksistään ja parhaimmillaan löytävät jotakin aivan uutta ja ennenkokematonta. Mutta koska ihminen käyttää kieltä myös ajatellessaan, vaikuttavat runoilijat myös ihmisten ajatuksiin. Tätä puolta runoilijan työssä ei tule aina ajatelleeksi.

Vuonna 1976 syntynyt helsinkiläinen Aki Salmela on jo kokenut runoilija ja suomentaja. Vuonna 2004 alkaneella kirjailijaurallaan hän on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa ja suomentanut monen runoilijan tekstejä. Salmelan aivan tuore kahdeksas kokoelma on nimeltään Eläimen varjo. Kirjan on kustantanut Tammi ja sen kauniit ja monenlaisia ajatuksia herättävät kannet on suunnitellut Laura Lyytinen. Aki Salmela on palkittu Kalevi Jäntin palkinnolla ja Ylen Tanssiva karhu -palkinnolla.

On heti todettava, että Aki Salmelan Eläimen varjo on painava ja monipuolinen kokoelma. Joku saattaa syyttää kokoelmaa myös sekavaksi, sillä niin monenlaisia runoja kokoelmassa on tarjolla. Itse koin runojen monipuolisuuden ansiona. Runoilija on jakanut kokoelmansa seitsemään osastoon, joista viimeinen on italialaisen Giacomo Leopardin suomennettu pitkä runo.

Kokoelman avaa osasto nimeltään Antropomorfisia eläimiä. Osaston runot ovat lyhyitä eläintarinoita, joiden aiheina ovat mm. korppi, kissa, varpunen ja leijona. Runoilija inhimillistää kuvaamansa eläimet ja se saa lukijan hyvälle mielelle, nauramaankin. Osa eläintarinoista on sävyltään vakavia ja vähän synkkiä. Itse pidin erityisesti simpukan tarinasta, joka on seuraavanlainen:

Simpukka

Helmi on ongelma, jonka simpukka on käsitellyt loppuun saakka. Se on harkinnut sitä kaikilta kannoilta niin että jäljellä on jotakin hyvin hienoa, pyöreää ja liukasta. Se kiiltelee auringossa kuin vastaus johonkin mikä on jo kauan sitten lakannut olemasta kysymys ja joka nyt on enää vaimea huomion kaiku; tapa sanoa, ettei mielipiteistä kannata kiistellä.

Kokoelman toisessa osastossa Yksinkertaisia asioita Aki Salmela käyttää paradokseja taitavasti. Hän panee lukijansa miettimään yksinkertaisia asioita vähän erilaisesta näkökulmasta ja koko asia muuttuu toiseksi tai selviää kertaheitolla kuten seuraavassa:

Tv:ssä poliitikko kaipaa aikaan jota ei koskaan ollut

– sinne on helppo kaivata,

se oli hyvää aikaa.

Helpointa on myydä jotakin,

mitä ei ole olemassa

(pelkoa? toivoa? rakkautta?)

– mikään kuvaus siitä

ei ole liioittelua.

Kokoelman kuudes osasto on yksinkertaisesti nimeltään Lauseita. Kyse on lyhyistä toteamuksista kuin aforismeista. Salmela asettaa lauseissaan myös oman runoilijan työnsä kyseenalaiseksi kirjoittaessaan:

Jos runoilija kirjoittaa lauseen, onko se väistämättä runoutta?

Jos runoilija kirjoittaa kuitin, onko sillä mitään arvoa?

Syksystä Aki Salmela kirjoittaa lauseensa näin.

Syksy nousee puuhun yksi keltainen lehti kerrallaan.

Syksy riisuu itsensä yksi keltainen lehti kerrallaan.

Edes kaikille kirjallisuuden ystäville ei Giacomo Leopardi ole tuttu, vaikka häntä pidetään yhtenä italialaisen runouden suurista nimistä. Hän eli lyhyen elämänsä vuosina 1798 – 1837. Leapardi ei ollut pelkästään runoilija vaan myös ajattelija. Aki Salmelan suomentama Aasialaisen paimentolaisen öinen laulu on vuodelta 1830. Salmela ei tyydy vain suomentamaan runoa vaan on kirjoittanut kokoelmaansa myös runon Paimenen yölaulu, jota voi pitää myös pitkän Leopardin runon tulkintana tai lukuohjeena.

Vaikka eletään vasta alkuvuotta 2019, eikä runovuoden koko tarjonnasta ole mitään tietoa, uskon vakaasti, että Aki Salmelan Eläimen varjo on yksi vuoden 2019 tärkeistä runokokoelmista. Kannattaa tutustua.

Juha Pikkarainen