REFRRER:path /

Video: Eskimopyörähdyksiä uima-altaassa

Pekka Lassila
Kapea kajakki on osaavissa käsissä merikelpoinen alus. Kuvan tilanteessa ei olla vielä kaatumassa.

Pekka Lassila

Kesällä jäähallissa luistellaan ja hiihtoputkessa hiihdetään. Mutta miksi talvella pitää uimahallissa meloa?

Kaukaveden uimahallissa keskiviikkoillan viimeiset uimarit nousevat altaasta. Hallin sulkiessa ovensa yleisöltä melojat kantavat altaan reunalle neljä värikästä kajakkia. Yksi heistä on kajaanilainen Jari Karppinen.

Vuosia sitten Karppinen oli laskenut poikaporukalla koskia tulvavesien aikaan. Porukasta kukaan ei ymmärtänyt lajista mitään, ja vesi oli kylmää.

– Muutamille tutuille sattui semmoisia onnettomuuksia, että osalla meni pupu pöksyyn tai järki päähän ja melontareissut jäivät.

Melontatekniikkaa ja kajakin käsittelyä on siis osattava ainakin sen verran, että pääsee haluttuun suuntaan ja pysyy veden pinnalla ja mielellään pystyssä. Kajakki on osaavissa käsissä hyvin ketterä ja merikelpoinen alus.

Kaatuminen tapahtuu tavallisimmin heti lähdössä tai rantaan tullessa, koska kapea kajakki on kiikkerä. Aallokossa ja eteenpäin meloessa kajakki vakautuu samaan tapaan kuin polkupyörä, kun sillä pääsee liikkeelle.

Kajakki ja meloja kytkeytyvät yhteen jalka- ja polvi- ja selkätukien kautta kuin vesilinnun pää ja vartalo. Kaatuminen sattuu todennäköisemmin, jos meloja jännittää. Rentous saa alaselän ja vartalon joustamaan veden liikkeen mukana.

– Kyllä tuossa kesän aikana on nähnyt, että aika monella vähemmän ja enemmäkin meloneilla on aikamoisia pelkotiloja luonnon vettä kohtaan. Niitä voi täällä lämpimässä vedessä ja hyvissä olosuhteissa hoitaa, Jari Karppinen sanoo.

Pelko on toki ihmiselle ihan konkreettisesti elintärkeä ominaisuus, mutta sen kanssa on hyvä oppia toimimaan järkevästi.

Uimahalliharjoittelun tarkoitus ei ole kerätä melontakilometrejä vaan kehittää melonnan ja kajakinkäsittelyn tekniikkaa. Melonta on ennen kaikkea tekniikkalaji. Tärkein harjoiteltava asia on pelastautuminen.

Tunnetuin pelastautumisen tekniikka on eskimopyörähdys. Siinä kaatunut meloja kääntää itsensä oikeinpäin vartalon painopistettä ja melan liikettä apunaan käyttäen. Voimaa pyörähdykseen ei tarvita, mutta harjoiteltua taitoa ja mielenhallintaa kylläkin. Kun ihminen pyrkii vedestä ylös luonnollisesti pää edellä, nousee eskimopyörähtäjän pää pinnalle viimeisenä.

Katso videolta, miten kaatunut tai loukkaantunut meloja nousee vedestä.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti