Mielipiteet

Mielipide: Metsäenergia huoltovarmuuden keskiöön

Polttopuu oli tärkein energialähteemme 1900-luvun alkupuoliskolla. Sitten mukaan tuli alati halpeneva ulkomainen polttoöljy.

Saimme öljystä (mukana liikenne) kaikesta kuluttamastamme energiasta enimmillään 61 prosenttia vuonna 1973. Puuenergian osuus oli vastaavasti 20 prosenttia.

Öljyn maailmanmarkkinat sekosivat, kun 1973 Israelin ja naapurin öljymaiden välillä syttyi 19 päivää kestänyt Jom Kippur -sota. Raakaöljyn hinta moninkertaistui. Heräsi huoli kansallisesta huoltovarmuudesta. Puuenergia nostettiin takaisin pöydälle.

Suomessa huoltovarmuuden vahvin puolesta puhuja oli haapavetinen professori Olavi Huikari . Maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolainen (kesk.) asetti aiheeseen energiametsätoimikunnan, ja Huikarin sen puheenjohtajaksi.

Toimikunta ehdotti, että maassamme tulisi aloittaa uuden sukupolven, huoltovarmuuden puuenergian tutkimus. Aiheeseen syttyi myös silloinen valtiovarainministerimme Ahti Pekkala (kesk.).

Yhdessä ministerit Virolainen ja Pekkala järjestivät eduskunnan lisäbudjetin kautta rahoituksen kymmenvuotiseen hankkeeseen nimeltä Puu energian raaka-aineena, Pera-projekti.

Pera-projektin näkyvin saavutus oli Kannukseen 1979 perustettu energiametsäkoeasema. Se toimi kaikkiaan 38 vuotta.

"Tänään pääosa puuenergiasta saadaan metsäteollisuuden sivuvirroista: kuoresta, purusta, hukkapaloista ja ligniinistä."

Energiametsätoimikunnan suositukset paaluttivat maassamme historiallisen muutoksen. Jo syrjään siirretyksi luultu kotimainen puuenergia kääntyi 1980-luvun alussa uuteen nousuun. Samalla ulkomaisen öljyn prosenttiosuus alkoi pudota.

Merkittävin muutos tapahtui metsäteollisuudessa. Uuden sukupolven puuvoima ei tarkoita pelkästään klapeja tai pilkkeitä, eikä paljolti metsähakettakaan. Tänään pääosa puuenergiasta saadaan metsäteollisuuden sivuvirroista: kuoresta, purusta, hukkapaloista ja ligniinistä.

Juuri metsäteollisuuden ansiosta puuvoima ohitti öljyvoiman ja palasi maamme perusvoimaksi, energian ykköseksi. Se tapahtui vuonna 2012.

Sekä öljystä että puusta saatiin silloin 24 prosenttia. Kehitys on jatkunut. Vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla saimme puusta 26 ja öljystä 19 prosenttia. Ydinvoimasta saimme 20 prosenttia.

"Energiametsätoimikuntaa tarvittiin jo 40 vuotta sitten huoltovarmuuden takia. Tarve on taas ajankohtainen: toimikunnan suositukset olisi syytä ottaa uuteen harkintaan."

Ukrainan kriisi nosti kotimaisen metsäenergian taas huoltovarmuuden keskelle, hieman samaan tapaan kuin vuoden 1973 Jom Kippur sota.

Nyt meitä huolestuttaa, saammeko tuulimyllyistä ja aurinkopaneeleista riittävästi talven energiaa, kun maakaasun, öljyn, sähkön, metsähakkeen ja puupelletin tuonti sotaa käyvältä Venäjältä ovat jo käytännössä pysähtyneet.

Kotimaisella puuenergialla on monipuolinen huoltovarmuuden etu. Puuenergiaa voi varastoida aivan eri tavalla kuin vaikkapa maalämpöä tai tuulisähköä.

Puuenergiaa voi turvallisesti kuljettaa maamme sisällä. Pelletteinä sitä voi kuljettaa myös maakaasun puutteesta kärsiviin Euroopan maihin. Puuvoimaloihin ei kohdistu samanlaisia räjähdysuhkia kuin ydinvoimaloihin.

Energiametsätoimikuntaa tarvittiin jo 40 vuotta sitten huoltovarmuuden takia.

Tarve on taas ajankohtainen: toimikunnan suositukset olisi syytä ottaa uuteen harkintaan.

MMT, emeritusprofessori,

energiametsätoimikunnan sihteeri

Kuusamo