Mielipiteet

Eduskunnasta: Bensapopulismin lyhyet jäljet

Torstaina 5.10. eduskunnassa käsiteltiin kansalaisaloitetta polttoaineveron määräaikaisesta poistamisesta, jonka jälkeen se olisi puolet alkuperäisestä.

Kyseessä on nykyisten kansanedustaja Miko Bergbomin (ps.) ja Joakim Vigeliuksen (ps.) ajama aloite.

Ennen vaaleja perussuomalaiset vaativat milloin polttoaineveron leikkaamista 25 prosentin verran, milloin litrahinnan tiputtamista pumpulla 20 sentillä ja milloin polttoaineen ALV:n poistoa.

Muun muassa kansanedustajat Sebastian Tynkkynen (ps.) ja Mauri Peltokangas (ps.) ovat vedonneet siihen, että hallitus pystyy vaikuttamaan verotuksen kautta hintoihin. Tynkkysen mukaan on kyse vain siitä, että halutaanko sitä käyttää ja se on hallituksen tahtotilasta kiinni.

Liikenneministeri Lulu Ranne (ps.) puhui viime kaudella, että selkeä ratkaisu on polttoaineverojen ja -maksujen alentaminen niin, että kokonaishinta pysyy siedettävänä.

Onko hinnat nyt sitten siedettävällä tasolla?

Bensapopulismin löpö loppui heti ohituskaistan jälkeen ja nyt pitäisi körötellä rajoitusten mukaan.”

Ministeri Ville Tavio (ps.) on vedonnut, että maailmanmarkkinahinnat eivät ole syy korkeisiin hintoihin. Samaan on sortunut myös kansanedustaja Bergbom. Miksi hallitus ei sitten laske veroja, jos se on niin helppoa?

Todellisuus on nyt iskenyt päin hallituspuolueiden kansanedustajia.

Bensapopulismin löpö loppui heti ohituskaistan jälkeen ja nyt pitäisi körötellä rajoitusten mukaan.

Polttoaineveron poistaminen tekisi 2,5 miljardin euron loven vuositasolla valtion kassaan. Puolittaminenkin olisi 1,25 miljardia.

Kaiken sen muun nykyisen hallituksen ottaman 11,5 miljardin velan päälle se kävisi raskaaksi Suomen taloudelle.

On turha vedota, että nyt polttoaineveroja lasketaan 160 miljoonaa. Se näkyy 4 sentin muodossa, josta tulevien vuosien jakeluvelvoitteen nousu syö 3 senttiä. Tuloksena on tasan 1 sentti alennusta.

Jos öljyn hinta puolestaan nousee, ei luvattua pumppuhintojen alennusta näy. Päinvastoin. Pumppuhinnat nousevat ja bensapopulismilla oli lyhyet jäljet.

Kansanedustaja Juha Mäenpää (ps.) teki myös viime kaudella matkakustannuksista lakialoitteen ja esitti siinä, että matkakustannuksia voisi vähentää 10 000 euroon asti ja omavastuuosuus olisi 500 euroa.

Valitettavasti Orpon hallitus tiputti verovähennyksiä ja omavastuuosuutta nostettiin.

Uskoisin, että parlamentaarisesti voimme löytää ratkaisuja työmatka-autoilijoiden ahdinkoon.”

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) perusteli kyselytunnilla 28.9., että omavastuutta leikataan, jotta Helsingissä eri matkavyöhykkeiden yli kulkevat ei saisi sitä, koska ei ole tarkoitettu siihen.

Se ei hirveästi lohduta meitä idässä ja pohjoisessa, jossa sitä tarvittaisiin. Tuhansien kainuulaisten työmatkakulut nousevat.

Monia pitkien matkojen matkaajia ei naurata, jos myös hallituksen kaavailemat leikkaukset lähipalveluihin toteutuvat. Palvelut karkaavat ja kulkijoiden polttoainekustannukset nousevat.

Ainoa keino on keksiä yhdessä järkeviä ratkaisuja, joilla pumppuhinnat saadaan pidettyä siedettävällä tasolla.

Uskoisin, että parlamentaarisesti voimme löytää ratkaisuja työmatka-autoilijoiden ahdinkoon.

Bensapopulismi ratkaisuna ei kuitenkaan toimi.

Tuomas Kettunen

Kirjoittaja on keskustan kuhmolainen kansanedustaja.