Koti-Kajaani

Ka niin!: Bitteinä virrassa vain

Ihmismassaan on helppo kadota. Toivottavasti heistä mahdollisimman moni löytyy, kirjoittaa Veli-Matti Oikarinen.

Asuminen Suomen vilkkaimmin kasvavalla alueella on ollut ihan omanlaisensa kokemus. Tänä vuonna Tampereen väkiluku kasvoi jo kahden ensimmäisen kuukauden aikana lähes viidellä sadalla.

Ehkä konkreettisimmin asian on hahmottanut rakentamisen määrässä. Muutin tänne kolmisen vuotta. Sinä aikana pelkästään tähän osaan kaupunkia on valmistunut lähemmäs kymmenen minimissään seitsenkerroksista taloa.

Eikä kehitys näytä loppuvan, tai edes hidastuvan. Parin keihäänkantaman päähän kodistamme on suunnitteilla uusi kerrostalokortteli, jonka asukasluku tulisi olemaan noin 1500.

Tällaiseen ihmismassaan on helppo kadota, ihan tahtomattaankin. Ihmisiä tulee ja menee valtavia määriä. Yksittäiseen sieluun ei kovin helposti kiinnitä huomiota. Etenkin nyt, kun kevyen päivämeikin korvaa kirurginen kasvomaski.

Halutessaan ihminen voi linnoittautua muulta maailmalta täysin. Ruuat ja muut ostokset voi tilata suoraan kotiin. Edes tilausten tuojaa ei ole pakko kohdata, sillä tavarat voi pyytää jättämään ovelle.

Suuri osa opiskelusta, työstä ja työttömyydestä hoidetaan etänä. Kameran sulkemalla voit hoitaa kaikkea edellä mainittua vaikka housut kintussa ja nakit silmillä, eikä kukaan välttämättä huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Erityisen huolissani olen nuorista, vasta opintojensa alkuvaiheessa olevista, joista useimmat ovat muuttaneet ensimmäistä kertaa omilleen.

Yhdessä opiskelun, harrastamisen ja opiskeluun oleellisena osana kuuluvien rientojen sijaan edessä onkin ollut yksinäistä puurtamista pienessä asunnossa vieraassa ympäristössä.

Kesätöiden saaminenkin on nykyisissä olosuhteissa äärimmäisen hankalaa.

Palveluja on siirretty nettiin jo pitkään. Esimerkiksi työttömyysturva, opintotuki, toimeentulotuki, asumistuki, eläkeasiat sekä pankki- ja vakuutuspalvelut hoidetaan itsenäisesti nettipalvelun kautta.

Henkilökohtaisen, kasvokkain tapahtuvan palvelun osuus tippuu kaiken aikaa. Itse asiassa se alkaa olla jo äärimmäisen harvinaista. Sen sijaan automaation osuus päätöksenteossa lisääntyy koko ajan. Päätöksiä syntyy syötettyjen tietojen pohjalta ilman yhdenkään ihmisen osallisuutta.

Itse näkisin kuitenkin tarpeellisena, että edes osittain palattaisiin vanhaan malliin. Ainakin itse sain aikoinaan paljon tarpeellista tietoa ja ohjeita silloin, kun kävimme asioita yhdessä läpi. Muutamalla tarkentavalla kysymyksellä vältyttiin täysin turhilta epätietoisuuksilta ja väärinkäsityksiltä, jotka muuten olisivat johtaneet selvityspyyntöihin ja ajan ja vaivan haaskuuksiin.

Ennen kaikkea tuli tunne, että ihmiset hoitavat ihmisen asioita.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja.