Koti-Kajaani

Ka niin!: Läskiavusteinen sähköpyörä

Kajaanissa on paljon hyviä pyöräteitä, kehuu avustetusta pyöräilystä innostunut kirjoittaja.

En ole pyöräillyt vuosikausiin, tai jos rehellisiä ollaan - vuosikymmeniin. Pyöräily on muuten kivaa, mutta en tykkää ylämäistä enkä vastatuulesta. Kaikki muuttui, kun puoliso pyysi kokeilemaan hänen sähköpyöräänsä. Se tuntui aivan mahtavalta!

Jo lapsena opittu tapa, että edellä ajava pyöräilijä on pakko ohittaa, onnistui helposti jopa ylämäessä. Istualtaan ja virne naamalla pääsin heittämällä ohi urheilijoiden näköisistä kanssapyöräilijöistä. Eikä hidastanut yhtään, vaikka kauppareissulla tarakalla oli lastina laatikko olutta ja pari pakettia makkaraa. Sen verran säästin akkua, että ostin kevytmaitoa.

Pyöräily rupesi toden teolla koukuttamaan. Seurasin tarkkaan mittariin kertyviä kilometrejä. Parhaimmillaan niitä kertyi jopa 40 päivässä.

Käytin jopa puolison pitämät tauot hyväkseni ajamalla ympyrää. En edes ymmärtänyt, miksi täytyi välillä pysähtyä. Hän ajoi avustamattomalla läskipyörällä.

Kesän aikana huomasimme, että Kajaanissa on paljon hyviä pyöräteitä. Ajelimme ne lähes kaikki ja osan moneen kertaan. Ja lisääkin teitä on tullut, joten täytyy käydä ne vielä syksyn mittaan kurvailemassa.

Sähköpyörässä on kolme avustustasoa. Ekologinen, normaali ja sitten se, joka polkee lähes itsekseen. Arvaa, mikä niistä oli minulle mieluisin? Siitä viimeisestä pyörä saikin nimen, läskiavusteinen sähköpyörä.

Ainoa huono seikka, jonka huomasin, oli se ettei askelmittari pidä pyöräilyä minkäänlaisena suorituksena. Suorastaan ärsytti, kun 28 km lenkin jälkeen mittari näytti vain 3 tuhatta otettua askelta. Onneksi sain makkaran grillauksessa niitä sen verran lisää, että kunto pysyi hyvänä.

Rupesin miettimään, mihin muuhun kuntoiluun sähköavusteisuutta voisi kehittää. Ensimmäisenä tulee mieleen sukset. Hiihtäminenhän on ihan hirveän raskasta hommaa. Jotkut pyörivät telaketjut suksien pohjassa toisivat kaivattua mielekkyyttä siihenkin lajiin.

Heille, jotka eivät pidä sähköpyöräilyä hyödyllisenä, voin kertoa, että minun tapauksessa pyöräilyn määrä kasvoi ainakin tuhatkertaisesti. Ilman sähköpyörää tuskin olisi tullut ajeltua yhtään.

Se on varmaa, että ilmasto kiittää, jos ihmiset ajaisivat enemmän pyörällä autoilun sijasta. Minä ainakin.

Kirjoittaja on kajaanilainen peltohymiötaiteilija

Timo Surma-Aho