Kolumnit

Kolumni: Metri lisää turvallisuutta

Kajaanin ja Sotkamon välillä liikkuneet tietävät, että sopivaa ohituspaikkaa joutuu kyttäämään joskus prikaatin risteyksestä Eevalan risteykseen saakka. Tie kaartuu kaiken aikaan jompaankumpaan suuntaan ja kumpuileekin. Harvoille ohittamiseen sopiville suorille sattuu lähes aina joko tukkirekka, traktori tai muu verkkaisempi kulkija. Pohjavaaran kautta kulkeva tie puolestaan on kovin kapea.

Kapealta tuntuu kuutostiekin, kun sen piennarta polkee polkupyörällä. Tilaa ei valkoisen viivan pientareen puolella ole juuri läskipyörän renkaanleveyttä enempää. Pohjavaarantiellä ei ole piennarta senkään vertaa. Jos polkupyörällä horjahtaa asfaltin reunalta pientareelle, kaatumisen riski on suuri ja takaisin asfaltille noustessa vielä suurempi.

Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi keväällä 2018 valtakunnallisen kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman, jonka tavoitteena on parantaa kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä. Ohjelman tavoitteena on kasvattaa lihasvoimalla tehtyjen matkojen määrää noin kolmanneksella. Kun liikkuisimme enemmän jalan tai polkupyörällä, kasvihuonepäästöt vähenisivät ja kansanterveys kohenisi.

Kävelyn ja pyöräilyn lisäämiseen on tarjolla rahaakin. Kunnat ovat voineet vuodesta 2018 lähtien hakea Traficomilta valtionavustusta kevyenliikenteenväylien, pyöräparkkien ja muiden lihasvoimalla liikkumista edistävien rakenteiden parantamiseen tai rakentamiseen.

Suurimmat kevyen liikenteen valtionavustukset myönnettiin viime vuonna Espoon Kivenlahteen noin 4 miljoonaa euroa ja Lahden Ahtialaan runsaat 3,2 miljoonaa euroa. Kainuuseenkin avustusta saatiin 322 400 euroa. Heinisuontien uuden kevyenliikenteenväylän rakentamista avustettiin 248 000 eurolla ja Lönnrotinkadun kevyenliikenteenväylää 74 400 eurolla.

Rahaa ei saa, jos ei sitä hae. Tämän vuoden hakuaika päättyy tiistaina 31.8.2021. Kunnille myönnettävää määrärahaa on tänäkin vuonna vajaat 30 miljoonaa euroa. Jos ei hakemusta ole vielä jätetty, niin tiistaina vielä ehtii.

Entä sitten valtion tiet? Suomenmaata päästä päähän pyöräilleenä pohdin, kuinka paljon pyöräilyn turvallisuutta edistäisi, jos päätien piennar olisi puoli metriä tai edes vaaksan verran nykyistä leveämpi.

Autokaistoja ei voi kaventaa, mutta kuinka suuri kustannus olisi vetää pintaa vajaan metrin verran leveämmin. Luulen, että kustannus on aika paljon pienempi kuin kokonaisen kevyenliikenteenväylän rakentaminen, mutta pyöräilyn edellytykset paranisivat merkittävästi.

Kirjoittaja on Sotkamo-lehden ja Kuhmolaisen päätoimittaja.