Kulttuuri

Laulu on aina ykkönen viherpeukalolle – Sonja Lumme tulee nopealla varoitusajalla keikalle Kainuuseen, missä hän voisi harrastustensa puolesta vaikka asua

Ristijärven Veisuuvestivaalilla esiintyvän laulajan sielu lepää metsässä.

Laulaja Sonja Lumme sai vasta viikko sitten tietää, että pian edessä olisi keikka Kainuussa.

Hänen puhelimensa soi, kun Anneli Saaristo perui kirkkokonserttinsa ensi viikonloppuna pidettävällä Ristijärven Veisuuvestivaalilla.

Lumme lähti mielellään pelastamaan tilannetta, sillä Veisuuvestivaali on hänelle tuttu tapahtuma.

Laulaja konsertoi Ristijärvellä edellisen kerran vuonna 2016.

– Onneksi sunnuntai sattui olemaan vapaana. Tapahtumasta jäi viimeksi oikein hyvä ja lämminhenkinen fiilis, sanoo Lumme, joka esiintyy mielellään kirkoissa.

– Ristijärven kirkko on vallan viehättävä. Kirkossa laulaminen aina oma elämyksensä, mutta vielä nämä vanhat puukirkot, joissa on loistava akustiikka, ovat sanojen juhlaa laulajalle.

Maanläheistä puutarhanhoitoa

Laulaminen on Sonja Lumpeelle edelleen ykkösjuttu, vaikka rakkaasta harrastuksesta, puutarhanhoidosta, on myös muodostunut työ aiheeseen liittyvien tv-ohjelmien, kirjojen ja luentojen myötä.

Lumpeen äiti oli innokas viherpeukalo. Into tarttui tyttäreenkin, joka nyt jakaa tietoutta puutarhaharrastajille.

– Ihmiset tykästyivät tyyliin, jolla asioista kerron. Yritän olla mahdollisimman maanläheinen ja mutkaton, ettei ketään pelästytetä vaikeilla termeillä tai syyttämällä eri asioista. Loppujen lopuksi puutarhanhoidon pitäisi olla mieluummin mukavaa kuin työleiri.

"Nytkin sormeni ovat sinisenä, kun olen perannut mustikoita."

Kesä on Lumpeelle mieluista aikaa, kun puutarhassa riittää joka päivä uutta katsottavaa. Myös metsässä vaeltelu sekä marjojen ja sienten kerääminen ovat hänelle rakkaita harrastuksia.

– Nytkin sormeni ovat sinisenä, kun olen perannut mustikoita. Tykkään sekä ihmisen muokkaamasta että villistä luonnosta.

Helsingissä asuva Lumme arvelee, että harrastusten perusteella Kainuu voisi sopia hänelle asuinympäristönä.

– Jonain päivänä, kun ei enää tarvitse olla niin paljon kaupungin lähellä, voisin ihan hyvin miettiä sellaista. Olen muutenkin mietiskelijäluonne – voin kävellä metsässä vaikka monta tuntia ja jutella itsekseni. Sielu lepää, kun näen vain metsää silmän kantamattomiin.

Sonja Lumpeen sielu lepää, kun hän näkee metsää silmän kantamattomiin. Kuva: Arne Nylander

Kaikkea muuta muttei tanssimusiikkia

Laulajana Sonja Lumme ei ole koskaan halunnut lokeroida itseään. Hänen mielestään on rikkaus, että hän voi pitää niin jazz-, viihde- kuin laulelmakonsertteja eri kokoonpanojen kanssa.

– Laulan mielelläni kaikkea, mutta ehkä tanssimusiikki ei ole minun alaani, hän toteaa.

Ristijärvellä Lumme esiintyy Laulujoutsenen maa -konsertissa pianisti Arto Hyötyläisen kanssa.

Hän tulkitsee suomalaisten runoilijoiden, kuten Eino Leinon ja Aaro Hellaakosken , teksteihin tehtyjä sävellyksiä, virsiä sekä uudempia klassikkokappaleita, joiden sanoitukset ovat muun muassa Junnu Vainion ja Vexi Salmen käsialaa.

Esimerkiksi konsertin nimikkokappale Laulujoutsenen maa on Jori Sivosen Lumpeelle säveltämä kappale, johon Junnu Vainio teki tekstin.

– Se on Junnun viimeisimmiksi jääneitä tekstejä. Siinä kieltämättä kuuluu se, että mies on miettinyt asioita aika syvällisesti.