Mielipiteet

Lukijan mielipide: Onnistuimme kesän palometsänhoidossa

Kuluneen kesän myötä olemme seuranneet matkailijoita järkyttäviä metsäpaloja Kreikan Rodoksen turistisaarella.

Pinta-alaltaan aivan toisen kokoluokan ongelma ovat Kanadan metsäpalot. Siellä on palanut tänä vuonna jo 11 miljoonaa hehtaaria metsää.

Se on luokkaa puolet Suomen koko metsäalasta.

Olimme varautuneet metsäpaloihin myös Suomessa. Onneksi niitä ei ainakaan kesän hellekausista huolimatta juuri levinnyt.

Onnistumisella on kytkentänsä metsien hoitoon.

Suomalainen metsänhoito pääsi maailman eturiviin 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump risteili maassaan silloisten Kalifornian metsäpalojen alueella.

Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevällä metsänhoidolla.

Trump käytti suomalaisesta palometsänhoidosta sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista. Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia.

Letkautuksen taustalla oli kuitenkin tosiasia.

Suomalaisessa paloturvallisessa mallissa viljelymetsää hoidetaan säännöllisin harvennuksin niin, että viereisten runkojen paloherkät, kuivat oksat eivät enää syleile toisiaan.

Pääosaa Rodoksen, Kanadan tai Kalifornian metsiä ei hoideta tällä periaatteella.

Toiseksi, harvennushakkuissa korjataan myytäväksi paitsi teollisuuden hamuama runkopuu, myös nykypäivän voimaloihin menevät oksat ja latvukset sekä ylimääräinen pienpuu.

Korjuukoneet kuljettavat energiapuut hyvin verkottuneiden metsäautoteidemme varteen. Hakerekat ajavat ne edelleen voimalaan.

Siellä puu palaa hallittuna hyötypalona, ei holtittomana metsäpalona.

Pystykarsintaa voisi kehittää arvopuiden kannalta yhtä tärkeäksi metsäpalojen estotoimeksi kuin hakkuutähteen ja pienpuun tarkka korjaaminen.

Kolmas palometsänhoidon toimenpide on havupuiden pystykarsinta.

Se on tosin hiipunut Suomessa verrattuna esimerkiksi 1990-luvun metsänhoitoon. Pystykarsinta on varsin yleistä esimerkiksi metsämaa Japanissa.

Kun oksat poistaa pystykarsimalla yli pensaspalojen liekin rajan, arvopuuston latvapalojen riski vähenee.

Esimerkiksi kesän 2020 laajin metsäpalomme, Muhoksen kunnan palo levisi osaltaan latvapalona.

Pystykarsintaa voisi kehittää arvopuiden kannalta yhtä tärkeäksi metsäpalojen estotoimeksi kuin hakkuutähteen ja pienpuun tarkka korjaaminen.

Viljelymetsien ”haravoiminen” kehittyi osana vuonna 2002 metsätalouteemme luotua risupakettia.

Termi on peräisin silloisesta väittelystä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Eduskunta kokosi risupaketin energiapuun tuotannon tukilupaukseksi.

Risupaketti vauhditti hakkuutähteen ja pienpuun korjuuta energiahakkeeksi. Vuosituhannen alussa olimme tasolla miljoona kiintokuutiota.

Vuonna 2022 pääsimme jo 10,2 miljoonaan kiintokuutioon.

Niin Rodoksen sekä Kanadan 2023 metsäpalojen kokemukset kannustavat meitä kehittämään palometsänhoitoamme edelleen.

Korjattavaa, paloherkkää puuta metsissämme riittää.

1970- ja 1980-lukujen vaihteessa istunut professori Olavi Huikarin johtama energiametsätoimikunta arvioi energiapuun korjuun mahdollisuudeksi 20,4 miljoonaa kuutiota vuodessa. Olemme päässeet tästä puoleen.

Suomi kehittyi palometsänhoidon mallimaaksi. Silti niin Rodoksen sekä Kanadan 2023 metsäpalojen kokemukset kannustavat meitä kehittämään palometsänhoitoamme edelleen.

Veli Pohjonen

Kirjoittaja on kuusamolainen maatalous- ja metsätieteiden tohtori, metsähoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa ja metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa. Hän toimi energiametsätoimikunnan sihteerinä 1980-luvulla.