Mielipiteet

Lukijan mielipide: Surkeaa tienpitoa Puolangalla

Käyn muutaman kerran vuodessa Puolangalla sukuloimassa ja asustelen silloin entisessä kotitalossani Vihajärventien varressa. Yksi viime vuosien uutisten kestoaiheista on ollut valtion tienpitoon suunnattujen varojen rajallisuus, mikä näkyy teiden kunnon jatkuvana heikkenemisenä. Olen siten hyvin tietoinen tilanteesta, mutta silti Vihajärventien kunto ja sen hoito suututtavat minua, vaikka olen vain satunnainen kävijä. Ei voi kuin sääliä kaikki kylällä asuvia, jotka joutuvat tietä jatkuvasti käyttämään. Miksi näin?

Tien ylläpidosta vastaavaa Destiaa ei voi syyttää kokonaan yrityksen puutteesta, mutta voi hyvällä syyllä kysyä, missä on ollut toimenpiteiden järkevyys.

Tien kunnosta ovat kylällä asuvat tietenkin tehneet lukuisia valituksia, ja eräässä vaiheessa tilannetta pyrittiin korjaamaan ajamalla sille liuskemursketta. Tämä teräväreunainen kalliorouhe alkoi tuhota asukkaiden autojen renkaita saman tien ja murske oli pakko poistaa välittömästi. Sen jälkeen voi sanoa, että tien parantamisesta luovuttiin kokonaan.

Valitettavasti tiet kuluvat käytössä ja nyt Vihajärventien pinnassa on jäljellä vain sen perusrakenteessa oleva kaoliinisavi, joka on vihonviimeinen tien päällysteaine; kuivalla tie pölyää tolkuttomasti ja pienikin sade muodostaa sen pintaan liukkaan liejukerroksen, joka sotkee myös autot perusteellisesti. Sateen myötä tie tietenkin kuoppaantuu, mitä Destia torjuu höyläämällä silloin tällöin. Sen seurauksena tiestä kaivautuu esille sora, jonka suurimmat kivet ovat pahimmillaan läpimitaltaan kymmenen sentin luokkaa.

Muutamassa päivässä kuopat ovat taas takaisin ja silloin alkaa niiden väistely entiseen tapaan jopa vastakkaista kaistaa käyttäen, mikä on kaikkea muuta kuin turvallista. Tämä koskee tietenkin sulan maan aikaa.

Talvella Vihajärventie tuntuu nykyisin kuuluvan viimeisimpänä aurattavien joukkoon. Tullessani viime talvena käymään, jouduin kytkemään auton nelivedon päälle päästäkseni perille, ja se tapahtui useampi päivä lumipyryn jälkeen. Tielle siihen mennessä syntyneet urat olivat syviä ja ohjailivat autoa sen mukaan kuin ne kulkivat. Soitin välittömästi perille päästyäni Tienkäyttäjän linjan palvelunumeroon ja kerroin tilanteen, mikä seurauksena aura-auto tulikin tunnin kuluttua töihin.

Kylän asukkaiden mukaan tilanne on nykyisin talvisin tällainen. Yksi auraamattomuuden seuraus on myös se, että pöllyävä lumi tarttuu renkaisiin ja vanteisiin niin, että pakkasaamuna auto jäässä ja irtoaa vain lämpimällä vedellä rengaskoteloita sulatellen.

On vaikea arvailla, kuinka tiukalla Puolangan tiepiirin rahoitus on, mutta on selvää, että Destian tai kuka Vihajärventien ja muidenkin alueen teiden kunnosta vastaakin, olisi aika ryhdistäytyä. Kylillä asuvat ihmiset maksavat veroja siinä kuin taajamissa asuvat ja turvallinen liikkuminen kuuluu heidän perusoikeuksiinsa.

On ymmärrettävää, etteivät varat riitä enää Suomen teiden asvaltointiin, mutta maasta löytyy muutakin tienparannusainetta kuin liuskemursketta tai kaoliinisavea. Tietenkin polttoaine on kallista, mutta kyllä auraaminen kuuluu talvisen tienpidon perustoimiin, josta ei voi Puolangan teistä vastaavan tavoin luistaa.

Markku Heikkinen

Forssa