Koti-Kajaani

Mielipide: Eikö luontoon muka saisi koskea

Helsingin valtamediassa luonnonsuojelijat, city-vihreät ja "kaikenmaailman dosentit" saavat jatkuvasti esittää mielipiteitä, että vain ihmisen toiminnan kokonaan koskematon luonto on ratkaisu kasvihuoneilmiöön ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Pohjoisen asukkaana tämä tuntuu pahalta. Toisenlaisia mielipiteitä ei julkaista. Ei ihme, jos yleisesti luullaan, että esimerkiksi Terrafame on lopullisesti pilannut koko Kainuun ympäristön ja metsien luntokokemuksista ei täällä voisi nauttia, jos metsässä on joku käynyt elääkseen.

Vuosisatoja metsät ja luonnon ympäristö ovat antaneet täällä sekä elämisen mahdollisuudet että identiteetin meille metsien keskellä asuville. Ja meille on tärkeää, että luontoa käsitellään siten, että se antaa samat edut ja mahdollisuudet myös seuraaville sukupolville. Ajattelutapa on, että sekä maatila että luonto jää paremmassa kunnossa tuleville sukupolville. Ja olemme valmiita oppimaan uudesta tiedosta sen eteen.

Miksi

Suomessa, tarkemmin Pohjois-Suomessa on puolet EU:n tiukasti suojellusta metsäpinta-alasta, kiitos valtion metsien, mutta meidän elämälle myös nämä valtion metsät ovat elinehto hyötykäytössä, ei vain silmänruokana ja museoituna.

Viimeisen 30-40 vuoden aikana Pohjois-Suomessa on käyty monen monta suojelukiistaa, joihin on saatu sitten jonkinlainen "rauha". Mutta kerta toisensa jälkeen sopu rikotaan yksipuolisesti. Vieraat hyökkäävät tänne.

Jos ja kun luontoon ei ihminen saa koskea- tai edes muuttaa/hoitaa sitä paremmin satoa, tuottoa ja hiilinielua antavasti – näiden luonnonsuojelijoiden pitäisi olla mielipiteissään yhtä rehellisiä kuin Pentti Linkola ja alkaa miettiä, kenellä ei ole oikeutta käyttää luonnon antimia hyväksi elääkseen. Mielestäni ei ole ekologisempaa tapaa elää, kuin hankkia elanto luonnon antimista. Kun hoidettu metsä antaa täyden sadon noin keskimäärin 70 vuodessa, se ei ole paljon kummempi maapallon biologisen 3 miljardin vuoden historian, kiertokulun, kannalta kuin vuosittaisen sadon ja luonnon antimien kerääminen pelloilta, metsiltä ja vesistä.

Kun metsän päätehakkuussa – tai jatkuvan kasvatuksen hakkuissa, harvennuksissa –puita kaadetaan, siitä arvokkain osa siirretään hiilinieluksi pitkäsi aikaa, vuosisadoiksi esim. rakennuksiin. Ja sitten aletaan uutena satona kasvattaa uutta hiilinielua. Siis uutta ja lisää, samalle paikalle!

Jokainen lastu ja sahanpuru, mitkä metsästä viedään pois, käytetään korvaamaan paljon vahingollisempaa, uusiintumatonta fossiilista energiaa ja raaka-ainetta. Tulevaisuudessa löytynee vielä paljon uusia ja kehittyneempiä tapoja ja tuotteita tälle uusiintuvalle, siis uusiintuvalle luonnonvaralle.

lääkäri

Hannu Kemppainen