Koti-Kajaani

Mielipide: EU:n elpymisväline ei ole perustuslain vastainen

Poikkeuksellisen terveydellisen ja taloudellisen kriisin yhteydessä tarvitaan Suomessa ja Euroopassa myös uudenlaisia ratkaisuja. EU:n elpymisväline ei ole täydellinen, se on kompromissi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi Suomen perustuslain vastainen, kuten Pentti Kettunen mielipidekirjoituksessaan väittää (Koti-Kajaani verkossa 3.5. ja printissä 5.5.).

Perustuslakivaliokunta päätyi tiukalla enemmistöllä (9-8) esittämään, että EU:n elpymisvälineen hyväksymiseksi tarvitaan eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistö. Erikoista yksimielisyyttä hakevan valiokunnan päätöksessä oli äänestämisen ja tiukan äänestystuloksen lisäksi se, että kanta oli toinen kuin valtiosääntö- ja EU-oikeuden asiantuntijoiden enemmistön kanta. Lähes kaikki asiantuntijat esittivät asian ratkaisemista yksinkertaisella enemmistöllä, mutta perustuslakivaliokunnan enemmistö päätyi esittämään, että kyseessä on niin merkittävä asia, ettei tavallinen enemmistöpäätös riitä.

Kukin kansanedustaja punnitsee äänestämistä paketin puolesta tai vastaan, mutta ei tee sitä perustuslain näkökulmasta. Se punninta tehtiin jo valiokunnassa. Nyt ratkaistaan haluammeko kaataa jo viime kesänä sovitun EU:n seuraavien vuosien budjetin, johon sisältyy myös pohjoisen aluekehitysrahat ja samalla viivästyttää suomalaisten toipumista koronakriisistä. He, jotka päätyvät äänestämään yhteisen elvytyksen puolesta, ymmärtävät, että Suomi ei ole, eikä sen ole hyvä olla, irrallinen muusta Euroopasta. Euroopan etu on myös Suomen etu, ja kerron seuraavaksi miksi.

Kotimaisella elvytyksellä tuetaan kotimarkkinoita ja tätä hallitus onkin tehnyt. Suomi on kuitenkin vientiriippuvainen maa ja 60 prosenttia viennistämme suuntautuu muihin EU-maihin. On selvää, että voimakas taantuma EU:n alueella heikentää myös Suomen talouden kasvuedellytyksiä ja Suomen viennin mahdollisuuksia.

Voi toki ajatella, että olisimme käyttäneet kaiken rahan ns. maan sisäiseen elvytykseen suorien kohteiden kautta, mutta miten se lopulta olisi edistänyt esimerkiksi teollisten työpaikkojen turvaamista? Jotta yritykset pyörisivät ja työpaikat säilyisivät, pitäisi monella teollisuuden alalla saada vientituotteita kaupaksi maailmalle. Se, että Teppo ja Seppo myyvät terästä tai kemian tuotteita toisilleen, ei kovin pitkälle luo eurooppalaista kasvua, mikä olisi vientivetoisen Suomen uuden nousun edellytys.

On hyvä muistaa, että Suomen talous ajautui eurokriisin myötä useita vuosia kestäneisiin vaikeuksiin. Tilanne helpotti vasta, kun euroalue toipui talouskriisistä.

Suomi ja EU pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa vain yhteistyöllä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen elvytyssumma kipusi vastikään tehdyllä senaatin päätöksellä 5 400 miljardiin dollariin. EU:n 750 miljardin paketti (josta vain puolet on suoria avustuksia) on tähän verrattuna pieni.

Onkin tärkeää, että koko EU:n alueella uudistetaan nyt talouden rakenteita. Elpymisvälineen myötä EU:ssa haetaan uusia tapoja kerätä omia varoja. Digiverolla voidaan torjua suurten digialan yritysten verovälttelyä. Hiilitulleilla voidaan kannustaa Euroopan ulkopuolisia maita ilmastotoimiin ja varmistaa, ettei ilmastonmuutoksenvastaisessa työssä ole vapaamatkustajia.

Paketissa ei olekaan kyse vain miljardeista, vaan siitä, mitä sovimme yhteisesti sen käyttötarkoitukseksi. On tärkeää, että elpymisvälinettä käytetään esimerkiksi teollisuuden vähähiilisten ratkaisujen vauhdittamiseen tai uusien kestävien ja kotimaassa tuotettujen polttoaineiden tuotanto- ja jakeluverkoston kehittämiseen.

Eikä yhteinen elvytys ole vain vientivetoisen talouden näkökulmasta järkevää, vaan yhtä lailla Suomen kannalta olennaista on, että unionin poliittinen vakaus turvataan ja EU säilyy päätöksentekokykyisenä kriisiolosuhteissa. Elvytyskokonaisuus ei ole yksinkertainen mallinnus. Sijoittamalla rahaa saamme takaisin turvaa, luottamusta ja mahdollisuuden ylipäänsä toipua koronakriisistä. Parhaassa tapauksessa viennin piristyminen ja kaupankäynnin aktivoituminen tuovat Suomeen myös enemmän euroja kuin me olemme Euroopan yhteiseen elvytykseen satsanneet. Sekin näyttää keskustelussa unohtuvan, että Suomen hyöty EU:n sisämarkkinoista on vuositasolla ollut noin 13 miljardia euroa eli yli viisi prosenttia bruttokansantuotteesta.

Me emme äänestä perustuslaista, vaan siitä, tuottaako suomalaisille ja Suomen talouteen enemmän hyötyä se, pojotetaanko me ovet ja rajat kiinni omissa mökeissämme pelkäämässä muita, kieltäytyen satsaamasta eurooppalaiseen elvytykseen vai olemmeko valmiita avoimeen ja rakentavaan yhteistyöhön, joka luo vakaudellaan eväitä myös vientiteollisuuden uuteen nousuun, työpaikkojen turvaamiseen ja myös uusien syntymiseen sekä kestävän kasvun ohjelman kautta myös oman maan toimintojen uudistamiseen.

Merja Kyllönen