Mielipiteet

Puheenvuoro: Kainuuseen saapui lääkäri 200 vuotta sitten

Syyskuun 14. päivänä tulee kuluneeksi tasan 200 vuotta siitä, kun eurajokelaissyntyinen Samuel Roos (1798–1878) saapui lähes kuukauden kestäneen matkansa jälkeen Kajaaniin hoitamaan Kajaanin kihlakunnan piirilääkärin ja kruununvankilan lääkärin yhdistelmävirkaa. Samuel Roosia ei lannistanut alueen syrjäinen sijainti eikä muutaman sadan asukkaan kaupungin alkeelliset olosuhteet ja aineellinen kurjuus mataline mökkeineen ja savisilla kaduilla kulkevine lehmineen ja sikoineen.

Työniloa uhkuen auttamisenhaluinen ja ennakkoluuloton tuore lääkäri oli valmis ottamaan vastuulleen hänelle nimetyn lääkäripiirinsä terveydenhoidon. Kajaanin seutu oli saanut ensimmäisen pysyvän koulutetun lääkärinsä.

Vallitsevan käsityksen mukaan lääketiede ei vielä 1800-luvun alkupuolella kyennyt juurikaan vaikuttamaan kansanterveyteen. Hoitomenetelmät perustuivat vielä antiikin filosofiaan pohjautuviin humoraalipatologian ja miasman kaltaisiin teorioihin. Lääkärin antama hoito oli vielä yksi keino muiden joukossa, ja raja lääketieteen ja perinteisen kansanlääkinnän välillä häilyvä.

Lääkekasvit hyvin tuntenut Roos esimerkiksi ohjeisti 1830-luvun alussa kolerapandemian uhatessa rajaseudun ihmisiä lääkitsemään oireita kuumaan veteen liotetuilla siankärsämön lehdillä tai puremaan karhunputkea ja ottamaan aamuisin ryyppy paloviinaa. Lääketieteen perusta lepäsikin lähinnä vielä psykologian ja lääkärin auktoriteetin varassa.

Toisaalta lääkärit kokivat itse kyenneensä parantamaan potilaitaan myös kroonisista sairauksista, ja heidän työnkuvaansa kuuluivat myös kirurgiset toimenpiteet. Samuel Roos kertoi esimerkiksi onnistuneesti leikanneensa useita huuli- tai silmäsyöviksi kutsumiaan sairauksia. Yksityispraktiikkaa virkansa ohessa harjoittaneen Roosin myötä kainuulaisilla oli myös mahdollisuus saada esimerkiksi työkyvyttömyydestä todistava lääkärinlausunto. Oikeusturvakin parani, kun oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia varten oli lääkäri omalta alueelta.

Samuel Roos jätti Kajaanin vuosinaan lääkärintyönsä ohella mittavan koko Kainuuta laajasti kuvaavan lähdeaineiston. Lähdeaineistosta paljastuu myös Roosin edistyksellisyys. Luonnontieteistä kiinnostunut Roos oli tietoinen Talvivaaran erikoisista mineraaliesiintymistä ja oli kuullut huhuja Sotkamon hopeaesiintymistä valitellen, ettei hänellä ollut mahdollisuuksia tutkia alueen maaperää laboratorio-olosuhteissa.

Luontokadosta huolestunut Roos paheksui kaskiviljelyä ja tervanpolttoa toivoen, että vanhat ikimetsät saisivat lahota rauhassa. Roos oli myös huolestunut naisten ja lasten asemasta ja pyrki muun muassa erilaisin keräyksin edesauttamaan kätilön saamista Kajaaniin.

Roos julkaisi myöhemmin laajan valistuspainotteisen kirjallisen tuotannon aloittaessaan jo Kajaanin vuosinaan suunnittelemansa ensimmäisen suomenkielisen synnytys- ja lastenkasvatusoppaan.

Roosin kunnianhimo ja halu parantaa suomenkielisen rahvaan oloja näkyi parhaiten taistelussa isorokkoa vastaan. Isorokon itsekin toisella ikävuodellaan sairastaneelle Roosille rokotusten organisoiminen oli kaikista tärkein, mutta myös vaikein asia. Rokotusten parantavaan voimaan vankkumattomasti uskonut Roos työskenteli asian parissa väsymättömästi paimentaen niin rokottajia, rokotusten organisointiin osallistunutta papistoa kuin rahvastakin samaan aikaan kun valtiovalta painosti rokotuksista vastaavaa alueellista edustajaansa jatkuvasti parempiin tuloksiin ymmärtämättä aina alueen olosuhteiden aiheuttamia haasteita.

Viikkoja kestäneet rokotustentarkastusmatkat ja jatkuvat vastoinkäymiset uuvuttivat lopulta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Roos joutui toteamaan, ettei ” mikään maailman mahti mahtanut mitään uppiniskaisille rokotusten vastustajille”. Kamelin selkä katkesi lopullisesti, kun vuosien 1831 ja 1832 aikana Venäjältä levinneen koleran lisäksi muun muassa hermokuume, punatauti ja isorokko kylvivät kuolemaa samaan aikaan kun kansa eli nälkäkatastrofin partaalla. Voimattomana mahdottoman tehtävän edessä ihmisten tietämättömyyteen, taikauskoon ja itseensäkin pettyneenä, turhautunut ja väsynyt lääkäri koki, ettei pystynyt auttamaan riittävästi. Aika, rohkeus, voimat ja työkyky olivat pettäneet.

Uupumisen taustalla voidaan kuitenkin nähdä kulttuurihistoriallinen hopeareunuksensa. Karjalan piirin piirilääkäriksi Joensuuhun muuttaneen Samuel Roosin tilalle tuli tammikuussa 1833 pitkälti juuri Roosin myötävaikutuksesta nuori lääkärinalku Elias Lönnrot.

Jo vuonna 1831 Roos oli houkutellut ystäväänsä Lönnrotia ostamaan Kajaanin asuntonsa ja tulemaan hänen tilalleen piirilääkäriksi todeten myös, että ” kyllä täällä suomea saat tutkia mielesi perästä, ja tuskin sitä löydät muualta parempata”. Elias Lönnrot tarttui tilaisuuteen ja jatkoi ”runolaulujen lievemailla” Kainuun kansan lääkärinä ja terveysvalistajana pitkälti esikuvansa Roosin viitoittamaa tietä.

Kirjoittaja Markku Nissinen on historian ja yhteiskuntaopin lehtori ja väitöskirjatutkija.