Kotimaa

Perheen kuopus Jesse löytää piilopaikkoja vanhasta talosta helposti ja viihtyy olohuoneessa sohvapöydän alla.. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Satavuotiaasta talosta tuli koti aikuisten ehdoilla

Rakennusmestari ihmetteli ääneen Neea Peurakosken vaatimusta: pyykkihuone pitää saada lähelle makuuhuoneita, ja jos mahdollista, samoihin tiloihin myös peseytymismahdollisuus.

– Siis kuinka usein teillä niitä vatsatauteja on, rakennusmestari naureskeli, ja minä vastasin vakavissani, että kuule – todella usein. Pyykki pitää työntää makuuhuoneesta suoraan pesukoneeseen.

Pesutilojen remontointi lapsiperheen tarpeiden, kuten kausitautien, mukaan on yksi historialliseen hirsitaloon tehdyistä muutoksista. Muilta osin muutokset onkin toteutettu lähinnä aikuisten hyvän arjen ehdoilla.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kodissa asuvat Neea Peurakoski, Pasi Niemi sekä lapset Jami, 5, ja Jesse 1,5.

– Eipä tämä kovin käytännöllinen ole. On portaita, kynnyksiä ja vain vähän yhtenäistä tilaa, Neea nauraa ja lisää:

– Lapset ovat pieniä niin vähän aikaa, että mielestäni aikuisten ei pidä sen takia jättää toteuttamatta omia haaveitaan remonteissa. Minä tilasin esimerkiksi nahkasohvan, jota ei lapsiperheelle suositeltu, mutta mitä sitten. Kyllä sen puhtaaksi saa. Elämä saa näkyä.

Aikuisia jännitti, miten lapset oppivat kulkemaan portaissa, mutta pelot ovat osoittautuneet turhiksi. – Päinvastoin, lapsista on tullut ketteriä ehkä juuri siksi, että he oppivat kulkemaan portaissa, Neea Peurakoski ja Pasi Niemi sanovat. . Kuva: Maiju Pohjanheimo

Upeassa kodissa on kaksi kerrosta, seitsemän huonetta ja keittiö. Asuinpinta-alaa on yhteensä reilut 240 neliötä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Yläkerrassa sijaitsevat lastenhuoneet, makuuhuoneet ja kylpyhuone, alakerrassa keittiö, ruokasali ja oleskelutiloja, eli käytännössä kolme erikokoista salia. Talo on käynyt läpi remontin, jossa se on tuotu lähemmäksi tätä päivää.

Persoonallisia ratkaisuja on tehty paljon. Piharakennuksessa on baari, sauna- ja työhuonetilat sekä pihalla huvimaja. Lisäksi päärakennukseen kunnostettiin noin 30 neliön yksiö vieraita ja isovanhempia varten, sillä esimerkiksi mummu on lastenhoidossa apuna usein. Tällä hetkellä yksiössä asuu vaihto-oppilas.

– Pasi on työnsä puolesta paljon ulkomailla, joten minulle on apua siitä, että täällä on toinen aikuinen. Ja kun yksiö on omalla sisäänkäynnillä, kaikilla säilyy oma rauha. Yksiö on osoittautunut todella hyväksi ratkaisuksi, Neea kuvailee.

– Siellä voi myös tehdä töitä omassa rauhassa, kun muut nukkuvat, yrittäjänä työskentelevä Pasi sanoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Lapsuuden unelmista totta

Neea ja Pasi olivat etsineet tilavaa ja persoonallista kotia kävelymatkan päästä Oulun keskustasta jo jonkin aikaa, kun kaksi vuotta sitten silmiin osui harvinainen myynti-ilmoitus. Pikisaaren historialliselta alueelta taloja ei juuri myyntiin tule.

– Muistan tämän talon lapsuudestani. Kävelin tästä ohi ja ajattelin, että joskus haluan tuossa vielä asua, Neea muistelee.

– Hyvä taloudellinen tilanteemme mahdollisti kodin ostamisen ja kunnostukset nopeasti.

Talon hirsirunko on peräisin vuodelta 1890. Hirsiseinää on näkyvillä vain makuuhuoneessa, sillä Neea Peurakoski ja Pasi Niemi halusivat siisteyden kannalta hyvät sileät kipsilevyt. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Talo oli asuttavassa kunnossa edellisten omistajien ansiosta, mutta pari halusi tehdä muutamia kunnostuksia, jotta talo olisi ajanmukainen. Remontissa uusittiin muun muassa putket ja sähköt, joita oli päivitetty vähintään kolmella vuosikymmenellä: 50-, 70-, ja 90-luvuilla.

– Sähköurakoitsija suositteli, että uusitaan kaikki jo pelkästään turvallisuussyistä. Samassa yhteydessä lisäsimme pistorasioita, sillä niitä vanhassa talossa on niukasti, Pasi kertoo.

Remontin pariskunta ulkoisti tutulle rakennusmestarille, joka teki työtä toiveiden mukaan ja huolehti hankinnoista niin, etteivät Neea ja Pasi juurikaan pyörineet rautakaupoissa. Perhe muutti taloon vasta noin vuosi sitten, kun kaikki oli valmista.

– Ei meillä olisi ollut aikaa eikä osaamista tällaisiin kunnostuksiin. Meistä tuntui hyvältä luottaa remontti osaaviin käsiin. Olin lisäksi samaan aikaan viimeisilläni raskaana, Neea kertoo.

Oranssit seinät vaihtuivat vaaleiksi

Pintaremontissa talon ilme kirkastui. Vanhat leveät lankkulattiat hiottiin ja vaihdettiin osassa huoneista kokonaan uusiin. Nyt lattiat ovat luonnolliset vaalean tammipuun sävyiset. Seinät ovat vaaleat.

– Täällä oli oransseja seiniä ja lattioissa oli kellastunut paksu lakka. Rakennusmestarimme piti hioa lattia betonilaikalla pariin kertaan, pari kuvailee.

Talo oli ostohetkellä hyväkuntoinen. Ulkomaalaus on kuitenkin edessä piakkoin. . Kuva: Maiju Pohjanheimo

Pinkopahviseinät vaihdettiin kipsilevyihin, joita Pasi ja Neea pitävät käytännöllisinä puhdistaa ja korjailla tarvittaessa. Yllätyksiäkin eteen tuli, kuten kymmenen kerrosta tapettia.

– Löysimme remonttimiesten terveisiä 50-luvulta, Pasi kertoo.

– Lapussa kerrottiin, millaisilla ruuveilla ovenkarmit oli kiinnitetty ja miten ne saisi parhaiten irti. Se oli jotenkin sympaattinen löytö.

Suurin remontti tehtiin yläkertaan. Se suunniteltiin ja rakennettiin käytännössä kokonaan uusiksi. Persoonallisen tilasta tekevät viistokatto, tukiparrut ja kartion muotoiset ikkunat.

Komea ruokasali sopii illalliskutsuille. Astiakaappi on timpurin työtä ja niin iso, että sen taloon saamiseksi piti oviaukkoja suurentaa. Pöydän vieressä 5-vuotias Jami.. Kuva: Maiju Pohjanheimo

– Remonttimies kynsi paljon päätään ja huokaili. Ei tällaisen vanhan talon kunnostaminen ole ihan yksinkertaista, eikä kaikkia osia löydy standardimitassa. Jos joku tällaiseen remonttiin lähtee, kannattaa varautua siihen, että työ saattaa viedä odotettua enemmän aikaa.

Yläkerrassa sijaitsee upea kylpyhuone, jonne Neea halusi yhden unelmistaan: kuparisen kylpyammeen. Sellainen löytyi pitkän etsinnän jälkeen nettikaupasta, mutta koronan vuoksi toimitus kesti kuukausia.

– Ennätin jo unohtaa koko ammeen, kun se yhtäkkiä olikin ovella, hän nauraa.

Lapset oppivat kyllä säännöt

Tunnelma Pikisaaren kodissa on rento, asukkaidensa näköinen. Pehmolelukäärmeet, pikkulegot ja paloautot saavat valua yläkerran lastenhuoneesta alas olohuoneeseen ja sängyt voivat olla petaamatta. Lattialankkujen väleihin jäi kunnostuksessa raot, mutta niiden täyttämistä ei kiirehditä.

– On sinne muutamat legot ja korvikset pudonneet, mutta sielläpä ovat aarteina sitten tulevaisuuteen!

Muutama asia kodissa paria mietitytti lasten näkökulmasta.

– Miten lapset pärjäävät portaissa ja kuinkahan monta vahinkoa niissä sattuu? Tai miten he oppivat olemaan koskematta kuumiin uunin luukkuihin? Todella ketterästi lapset ovat kyllä liikkuneet portaissa, Neea sanoo.

– Eikä uuneihinkaan enää juuri kosketa. Kyllä lapset oppivat säännöt, kun ne heille opettaa. Ei elämää pidä koko ajan varoa, Pasi jatkaa.

Lastenhuone on pyhitetty leikeille. Leluja ei tarvitse kerätä koko ajan pois, sillä rentous on yksi perheen arvoista. . Kuva: Maiju Pohjanheimo

Vaikka Neea ja Pasi ulkoistivat koko remontin, käsityötaidoista olisi heidän mukaansa etua vanhan talon asukkaille.

– Täällä jos jotain hajoaa, vaikka lukko väliovesta, niin sitäpä ei vaihdeta samalla tavalla kuin uuteen oveen.

Neealla onkin jo toive äitienpäiväksi:

– Sanoin Pasille, että haluan lahjaksi pöytäsirkkelin. Jotenkin täällä tulee sellainen tunne, että vähintään sirklaaminen pitää hallita!

Vääntöä terassista ja julkisivun väreistä

Neea Peurakoski ja Pasi Niemi asuvat talossa, joka aikanaan kuului Oulun Pikisaaren emalitehtaalle. Paikalliset tunnistavat talon, sillä se sijaitsee Pikisaaren pääkadun varrella ja on yksi kadunvarren suurimmista yksittäisistä asuintaloista. Kiinteistörekisterissä se tunnetaan nimellä Launosen talo.

Talolla on ollut useita omistajia. Alkujaan siinä on tiettävästi asunut emalitehtaassa työskennelleitä ja heidän perheitään.

Emalitehtaan historiaan kuuluminen ei käy täysin selville kiinteistöselvityksestä, sillä varhaisia dokumentteja talon historiasta ei ole ollut toistaiseksi löydettävissä. Emalitehdas aloitti toimintansa vasta vuonna 1900.

Rakennuksen historia ei siis ole aukoton, mutta taloon tehtyjen selvitysten mukaan sen vanhin osa on rakennettu 1873 ja siirretty nykyiselle paikalleen 1890. Talo on rakennettu kahdessa osassa, joista toinen on valmistunut 1893.

Rakennuksen on suunnitellut laajennusosien aikaan arkkitehti B. Johansson. Rakennuksessa on ollut kolme asuinhuoneistoa nykyisen yhden sijaan. Tästä kertovat muun muassa talon kolme erillistä sisäänkäyntiä.

Asuminen vaatii aktiivisuutta

Talo, kuten koko Pikisaaren alue, on rakennushistoriallisesti arvokasta kulttuuriperintöaluetta. Vastaavia ovat alueet vaikkapa Fiskarsin Ruukissa tai Porvoon vanha kaupunki.

Nämä ovat kysyttyjä asuinalueita, mutta asuminen vaatii yleensä asukkailta tavallista enemmän aktiivisuutta ja tietoa rakennuksille asetetuista vaatimuksista.

Esimerkiksi rakennusten remontointiin alueet ja ohjeistukset antavat omat erityiset raaminsa.

Kolme vuotta sitten Pikisaaressa syntyi kiistaa terassilaajennuksesta rakennusvalvonnan ja asukkaiden välillä, mikä osaltaan kertoo alueen rakennushistoriallisesta herkkyydestä. Julkisivujen värivalinnat ja muutokset ovat nekin kulttuurihistoriallisilla alueilla luvanvaraisia. Värin vaihtamisen luvanvaraisuus on selvitettävä tapauskohtaisesti rakennusvalvonnasta.

Pikisaaren rakennusten kulttuurihistoriallista arvoa pidetään merkittävänä. Launosen talo on merkitty myös Oulun kulttuurihistoriallisten kohteiden luetteloon.

Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä aluekohteita pitää kaupungin ohjeistuksen mukaan kehittää siten, että koko alueen arvo säilyy. Rakentamisen ja kunnostusten on istuttava alueen luonteeseen.

Mikä?

Koti vanhassa hirsitalossa

Kodin koko: 7 h+k+baari+pihasauna, 240 m2 + 70 m2

Sijainti: Oulun Pikisaaressa.

Asukkaat: Neea Peurakoski, Pasi Niemi sekä lapset Jami, 5 ja Jesse 1,5.

Kodin tarina: Rakennettu 1890 saaressa toimineen emalitehtaan käyttöön.

Kodissa erityistä: Remontit on tehty aikuisten hyvän arjen näkökulmasta. Talossa on muun muassa baari, pihasauna ja erillinen työtila sekä yksiö vieraille tai isovanhemmille.

Kodissa parasta: Korkeat huoneet sekä kylmä eteinen, jossa voi säilyttää vaunuja ja kovilla pakkasilla nukuttaa nuorimmaisen.

Remontissa yllätti: Monet tapettikerrokset, vuosikymmeniä vanhat rakennusmiesten terveiset seinän välissä ja se, että kustannukset lähes kolminkertaistuivat työn edetessä.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä