Paikallisuutiset

Tällainen on Vuojen kaenuulaenen kylä ja tällaisia sen asukkaat

Mitä muistoja tai kuvia sinulla on Naapurinvaarasta? – Jaa ne meidän kanssamme!

Sotkamon Naapurinvaara valittiin torstai-iltana Vuojen kaenuulaeseksi kyläksi. Yllätys se ei tainnut olla monellekaan, onhan työtä kyläkuvan ehostamiseksi tehty jo vuosia ja vuosikymmeniä.

Kun maatilojen määrä 80-luvulla dramaattisesti väheni eikä lehmiä tai nuorta karjaa pidetty enää laitumella ja pusikot alkoivat tureutua umpeen, vanhaa ketomaisemaa korjaamaan hommanttiin 90-luvulla lampaita.

Työhön palkattiin jopa lammaspaimenia, siis aikaa ennen kuin Metsähallitus keksi saman Suomussalmella ja Ärjässä. Sittemmin ketoja hoitamassa oli myös kyyttöjä ja hevosia.

Mikko, Päivi ja Joona Härkönen ovat asuneet ja viihtyneet Naapurinvaaralla jo 11-vuotta. Joona käy Naapurinvaaran koulun kolmatta luokkaa. Parasta ovat liikunta ja matematiikka ja tietysi välitunnit, Joona kertoo. Kuva: Juha Neuvonen

Jouni Vidqvist ja Leena Heikkinen remontoivat ostamaansa Naapurinvaaran vanhaa koulua. Kuva: Juha Neuvonen

Naapurinvaaran laelta aukeaa huikea maisema Nuasjärvelle ja taustala siintävälle Vuokatin vaarajonolle. Kuva: Juha Neuvonen

Nina Vikkula ja Pertti Sirviö polkaisivat Naapurinvaaralle Pekkilän soratien kautta. Sirviö on viikko sitten muuttanut Vuokattiin. Vikkula on puolestaan tullut Porista vierailulle Vuokattiin. Kuva: Juha Neuvonen

Naapurinvaaralla Seppälän talon kissa tarkkaili kulkijoita pihamaalta. Kuva: Juha Neuvonen

Naapurinvaara on vanhaa kaskialuetta. Kun 1700- ja 1800-luvun taitteessa paljaaksi kasketulle "Naapurinvaaran tunturille" päästettiin karjaa laiduntamaan, maasta tuli luonnollisesti rehevää ja erinomaista kasvualustaa.

Kylä kasvoi ja vaurastui, pellot ja pihat olivat vielä 1970-luvulla erinomaisen hyvin hoidettuja. Naapurinvaaran laelta avautui upea näkymä Nuasjärvelle ja avautuu edelleen. Kaunis on kylämaisemakin, vaikka tietä pitkin ohi hurauttaisi.

Naapurinvaara on vanhaa kaskialuetta. Kun kaskimaalle päästettiin lehmät laiduntamaan, maasta tuli todella rehevää. Kuva: Arkisto / Juhani Karvonen

Rehevillä pelloilla oli hyvä kasvattaa niin viljaa kuin tuorerehuakin. Kuva: Arkisto/ Juhani Karvonen

Vanha varastorakennus Naapurinvaaralla kertoo kylän historiasta. Mutta mihin tarkoitukseen rakennus on tehty? Kuka tietää? Kuva: Juha Neuvonen

Katoamassa ollutta ketomaisemaa ovat hoitaneet niin lampaat, kyytöt kuin hevosetkin. Kuva: Pertti Granqvist/Arkisto

Monenlaista toimintaakaan ei Naapurinvaaralta puutu.

Sotkamon Nuorisoseura osti vaaran laella sijaitsevan tansipaikan pakkohuutokaupasta Lastenmaa Oy:n konkurssipesältä 1991, joka oli puolestaan ostanut sen SKP:n Kainuun piiriltä. Nuorisoseoseura pisti Huvikeskuksen kunnostamiseen rahaa ja kunnosti myös ympäristöä.

Entisestä "Ruplakukkulasta" tai "Ruplahovista" tuli yksi maan tai ainakin pohjoisen Suomen vetovoimaisimmista tanssipaikoista. Sinne tullaan kuulemaan tangokuninkaallisia ja muita eturivin iskelmätähtiä linja-autokyydeillä satojenkin kilometrien takaa. Ja tietysti tanssimaan.

Naapurinvaaran Huvikeskus eli Napis on Kainuun suurin ja suosituin tanssipaikka, jonne tullaan kauempaakin. Kuva. Arkisto/ Arto Tulima

Retkeilymahdollisuudetkin ovat Naapurinvaaralla hyvät. On kuntopolku ja sen varrella oleva kota, missä levähtää.

Kerro meille oma Naapurinvaaraan liittyvä muistelosi tai lähetä kuva Naapurinvaaralta osoitteeseen ks.toimitus@kainuunsanomat.fi.

Lähetetyt kuvat ovat myöhemminkin Kainuun Sanomien käytössä. Kuvista ei makseta korvausta.

Edit. klo 15.21. Korjattu virheellinen tieto, että Nuorisoseura olisi ostanut Huvikeskuksen SKP:ltä. Lisätty uusia kuvia.

Edit klo 16.52: lisätty kuvia.

Lukijoilta

Muistoja löytyy..... Vuonna 1996 siskoni opiskeli Kajaanissa ja minäkin pääsin eräälle kurssille Vuokattiopistoon (olemme Lapista kotoisin). Viikonloput vietettiin yhdessä milloin mitäkin tehden, kun sitten kuultiin paikasta nimeltä Napis. Nuorina tyttöina rohkenimme lähteä ja oi, mikä paikka! Ihastuimme paikkaan ja sen tunnelmaan niin, että joka toinen lauantai kun oli tanssit niin eikun sinne vaan. Ja vientiäkin oli ja tutustuttiin paikallisiin ihmisiin. Sen verran oli mukava kokemus, että juhannus vietettiin Lomakylällä vuokramökissä ja molempina iltoina olimme tansseissa. Ja kuinka sattuikaan, tapasin mukavan ja tanssitaitoisen miehen, jonka kanssa olemme siitä asti pitäneet yhtä. Siitä tuli siis romanttinen juhannus. Ja hänkin on Lapista kotoisin. Tuon juhannuksen jälkeen olemme joitakin kertoja käyneet Napiksella. Siisti ja viihtyisä paikka, kauniilla vaaramaisemalla. Ykköspaikka.

Muistellen nimimerkki pt

Nuorisoseuran ostettua Huvikeskuksen ja satsattua esiintyjiin, väkeä oli myös ulkolavan täydeltä. Kuva: Pertti Granqvist

Autot tukkivat Naapurinvaarantien kahta puolta ennen kunnon parkkipaikan rakentamista. Kuva vuodelta 1996, mutta nuori lempi kukki. Kuva: Pertti Granqvist

Naapurinvaaraan liittyy paljon hyviä muistoja. Se tuli tutuksi töiden merkeissä. Kesällä 1985 olin valmistuttuani ammattiini ensimmäisessä työssäni geologin assistentin Seppo Gehörin tutkimusapulaisena kuukauden Naapurinvaaralla etsien kalliopaljastumia ja ollen vaikkapa hänen tyttönsä lapsenvahtina välillä . Kuvasin tytön Pellervon kesätyttö valokuvakilpailuun mustasiruetana ja mesimarjan kukka kädessä. Kuva menestyi kisassa ja julkaistiin lehdessä. Löysin Naapurinvaaralta elämäni eka ukkoetanan myöhemmin. Sammaleen alta paljastui mitä ihmeellisempiä kallionpintoja, joita Gehör tutki ja ilahtui löydöstä. Kuvasin dioja työmaalta sarjan arkistooni.

Kuljin UKK-reittiä läpi myös Naapurinvaaran kautta töiden merkeissä. Suunnittelin ja piirsi perinnemaisemapolustoille infoa ja olin päivittämässä myös nykyisiä tauluja vuosia sitten, joten muistoja ja kuvia on arkistossani noilta ajoilta.

Kake

Kerran kävin ystäväni Pirkko Kilpeläisen kanssa hiihtämässä Kalliojärven rannan "kaivoksella" ja heidän mökillä.

Teemu Ylisirniöllöä on muistoissa pyöräretki Naapurinvaaralle. Koska hän retken teki, hän ei viestissään kerro. Kuva: Teemu Ylisirniö

Tuore drone-kuva näyttää, että vaikka Huvikeskuksen parkkeeraustilloja on laajennettu, tila tahtoo silti jäädä vähiin. Kuva: Tommi Granqvist

Ollessani Työttömien yhdistyksessä töissä saimme eräältä päivänsankarilta lahjoituksen. Lahjoittajan toive oli, että rahalla järjestettäisiin virkistystä ja hyvää mieltä työttömille. Naapurivaara tuli mukaan ja järjestimme siellä hyvänolon iltapäivän. Saimme silloin luennoijaksi supersuositun tohtori Kiminkisen, jonka sanat eivät varmaan menneet korvien ohi keneltäkään. Schroderuksen Eero viihdytti mainioilla monologeilla, orkesteri soitti ja väki tanssi. Se aurinkoinen iltapäivä jäi mieleen hyvänolon tunnelmasta, johon sisältyi sekä painavaa asiaa että iloista, rentoa viihtymistä. Naapurivaara näytti parastaan kaikille ympäri Kainuuta tulleille vieraille myös upeilla maisemilla. Lahjoittajan toive täytettiin ja hän oli itsekin siitä iloinen, kun sai kuulla tapahtumasta.

Raili Myllylä

Tansseissa aloitettiin käymään 15 vuotiaana. Välillä oli taukoa. Asuttukun ollaan Vaarantiellä

Pirre

Äitini oli syntyisin Naapurinvaaralta ja vietin lapsuudessa kesäni täällä, varmaan ensimmäisen kerran 1960. Ainoana lapsena ympäristö oli oivallinen, heinäntekoaikaan talossa oli kolmisenkymmentä henkeä ja turhaa oli minkäänlainen oikuttelu.

Maisemat syöpyivät mieleen niin, etten niistä vieläkään ole päässyt eroon. Muut mieleen jääneet olivat mesimarjat, joita ahot olivat punaisenaan, eläimet, joita maalaistalossa riitti sekä työn määrä varsinkin heinäntekoaikaan.

Vakavissani voin sanoa, että lapsuuden kesät Naapurinvaaralla olivat elämäni parasta aikaa.

M

Lukuisat ihanat tanssi-illat muistoissa. Parin tunnin kaunis kävelyreitti on käyty myös pari kertaa. Kaunista on.

mama

Oksan jorma. Kova laulumies.

Entinen napislainen

Juhannukset joskus – 60 luvun alussa huipentuivat Naapurivaaran Juhannusjuhliin. Muistan kuinka vanhemmat sisareni lähtivät sinne iloisina ja täynnä riemua.

Kuljetus oli järjestetty aina Kestilän myöten. Saatoimme sisaremme aatto iltana Makkosen linjuriin, joka oli täynnä iloisia lähtijöitä Juhannus juhlille.

Aamulla n. 7 aikaa olimme vastassa väsyneitä juhlijoita. Yleensä saimme tuliaiset, jotka olivat vähän niinkuin Vappu rekvisiittaa.

Aina kun kuulen Naapurivaaran mainittavan, mieleeni tulee Juhannus ja hyvä mieli.

Muisto

Metsoloiden maisema tuossa aloituskuvassa. Kun kotiin ajaa etäältä, niin Naapurinvaaran päällä tietää olevan lähes perillä.

Emarjoni

Kaveri käveli 70-luvulla Kajaaniin aamuyöstä laskusemmoisessa tien ollessa pitkältä matkalta remontissa nyrkinkokoisella kivellä. Oli nukkunut välillä useampaan otteeseen tien poskessa.

aamulla perillä

Naapurivaaralta navettaan 19 vuotta sitten.

Hyryukko 60

Onhan niitä muistoja…

– Juhannustanssit -67, soittamassa joku Kai Pahlman orkestereineen. Oli nälkä, rahaa oli tanssilipun jälkeen tuskin paluukyytiin. Onneksi ovimies antoi kaks pilettiä, mäin toisen kotikylän tytölle ja sain silla rahalla käristemakkaran. – Joku voitti arvalla Mossen…

– Naapurinvaaran taideleiri -86, josta ainakin yks hiilipiirros – lähetän email. Löytynee muitaki arkistosta.

– Valokuvia kesältä 2021…

Meikämanne

! 979 vuonna emäntäkoulussa ollessani käytiin tansseissa yhden kerran Naapurivaaralla.Maisemia ei näkynyt koska oli syksy ja pimeä ilta.Nyt 30 kymppinen poikani kulkee Naapurivaaralla vaikka matkaa on melkein 100km.On ilmeisesti hyviä esiintyjiä koska kiinnostaa.

musta kissa

Saattoi olla vuosi 1980, kun siskoni ja tyttökaverini kanssa pyöräiltiin Kajaanista Jäätiön lomakylään juhannuksen viettoon. Majoituimme teltassa, ja illalla kävimme Naapurinvaaralla tansseissa. Esiintyjää en enää muista, mutta yleisöä oli paikalla paljon.

Ko. lava oli nuoruuteni tanssilavoja, ja mieleeni on jäänyt muutama unohtumaton tanssi-ilta hyvässä tanssiseurassa. On siellä tullut käytyä muutaman kerran vanhemmallakin iällä, mutta muutto pois Kainuusta lisäsi liiaksi välimatkaa.

Lavan laajennus oli kyllä tervetullut muutos. Näin jälkikäteen ihmettelen, miten siinä alkuperäisellä parketilla mahduttiin kaikki tanssimaan.

Kainuun tyttö

Synnyin ja kasvoin Naapurinvaaralla Pekkilän tien varrella ja muistoja sieltä ja kylän ihmisistä olisi kirjasarjan verran. Erityisesti muistan kaksi lapsuuden ystävääni Eevan ja Päivin ja heidän kanssaan leikityt leikit niin pimeässä hangessa kuin kesäisillä pihoilla. Aamusta iltamyöhään touhuttiin karttusta, vinkkistä, kymmentä tikkua laudalla, piilosta, hippasta, hypättiin ruutua ja erityisesti twist -naru oli itselläni kovassa käytössä. Meitä 60-luvulla syntyneitä lapsia oli paljon. Kouluissa riitti opetettavia ja sinne mentiin joko hiihtäen tai reippaasti kävellen 30 asteen pakkasessa. Talvea ja suksia vihaan edelleen.

70-luvulla vaaran laella oli kyläkauppa ja kioski sekä viikoittain kävi kaksi kauppa-autoa, joita mymskäksi sanottiin. Ja sitten oli tietysti tanssilava, Napis. 60-70 -luvun taitteessa lava ei kummoinen lautakasa ollut, mutta veti juhannuksena väkeä vaaran rinteet täyteen. Lehtometsät täyttyivät eri värisistä teltoista ja autojen jonot ulottuivat kilometrien päähän.

Tanssilavan kumu, autojen ja eloon heränneen vaaran rinteen äänet kuuluivat muutoin hiljaisessa kesäyössä aittaan, jossa nukuin keväästä pitkälle syksyyn. Meillä kotona tykättiin tanssia ja laulaa ja kuusilapsisen katraan kuopuksena imin kaikki vaikutteet mitä sen saralta irti sain. Napikselle oli päästävä joka lauantai olipa siellä sitten Erkki Junkkarinen tai Frederik. Minulle tanssilava antoi aavistuksen maailmasta, joka oli "tuolla jossain" ja jonne kiihkeästi halusin. Hyvin nuorena myös lähdinkin.

Kotia Naapurinvaaralla ei ole ollut enää vuosikymmeniin, mutta käyn vaaran laella edelleen katselemassa kaukaisuuteen ja ihailemassa upeita maisemia. Teini-ikäisenä syvästi inhoamani seisahtunut elämä on painunut jonnekin muistojen hämäriin ja sinisenä siintävät vaarat käyvät vuosi vuodelta tärkeämmiksi nähdä.

Toivotan lämpimästi onnea "Vuojen kylälle" ja sen ihmisille kaikkea parasta, jotka minut ja perheeni muistavat.

Tiina Kaakinen