Koti-Kajaani

Valtuustosta viisaita: Yhteinen ilo vanhasta virrestä

Taas on se aika, kun suomalaisissa oppilaitoksissa valmistaudutaan juhlimaan lukuvuoden päätöstä ja iloitaan kesäloman alkamisesta. Monessa opettajainhuoneessa pohditaan myös lopullista juhlaohjelman sisältöä ja sitä, että onko näinä päivinä soveliasta enää veisata koulun juhlissa edes Suvivirttä.

Jotta ymmärtäisimme Suvivirren merkityksen, meidän pitää palata ajassa takaisin vuosiin 1696 ja 1697. Ajanjaksoa kutsutaan historian kirjoissa pieneksi jääkaudeksi. Silloin Skandinaviassa ja Baltian maissa oli kesiä, jolloin kesä ei tullutkaan. Järvien jäät eivät sulaneet, siemen ei keväällä itänyt, ja jos iti, niin halla korjasi vähänkin sadon.

Ruokavarastoja tai huoltovarmuutta ei ollut, vaan katovuosina seurasi vääjäämättä armoton nälänhätä, sairausepidemiat ja kuolema. Ei ollut sosiaaliturvaa eikä yhteistä huolenpitoa heikoimmista.

Nälän ja tautien arvioidaan vieneen noin kolmasosan sen aikaisen Suomen alueella asuneista ihmisistä hautaan. Ruumiita löytyi keväällä taloista, tienvarsilta ja niitä haudattiinkin joukkohautoihin. Tähän aikaan sijoittuu myös Suvivirren synty.

Yhä tänäkin päivänä, vaikka meidän ei enää tarvitse pelätä nälänhätää tai tauteja, Suvivirsi on yksi harvinaisimmista ilmiöistä suomalaisessa kulttuurissa.“

Suvivirsi ilmestyi virsikirjaan vuonna 1701 ja historiantutkija Mirkka Lappalaisen mukaan sen ilmestyminen liittyy juuri nälkävuosien kokemuksiin. Suvivirren sanat tuntien voi hyvin kuvitella, millä antaumuksella sitä tuoreessa muistissa olleiden kokemusten jälkeen laulettiin.

Yhä tänäkin päivänä, vaikka meidän ei enää tarvitse pelätä nälänhätää tai tauteja, Suvivirsi on yksi harvinaisimmista ilmiöistä suomalaisessa kulttuurissa. Uskallan väittää, että mitään muuta laulua ei lauleta yhtä antaumuksella, kiitollisuudella ja riemulla kaikissa Suomen peruskouluissa, lukioissa tai ammatillisissa oppilaitoksissa sekä muissa keväisissä valmistujaistilaisuuksissa.

Suvivirren kahteen ensimmäiseen säkeistöön kiteytyy koko kouluyhteisön kollektiivinen ilo tehdyn työvuoden rasituksista selviytymisestä ja ihanan vapaan kesäajan koittamisesta. Joten vakaumuksesta riippumatta: laulakaa ja antakaa riemun suvesta soida, tässä vanhassa virressä soi ilo kasvusta, selviytymisestä ja elämästä!

Onnea koulunsa päättäville ja valmistuneille sekä lempeää kesää kaikille meille.

Auli Halonen (kok.)

Kajaanin kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu.