Koti-Kajaani

Vieraskynä: Kaikkihan me vanhenemme

"Olen liian vanha ollakseni nuori – olen liian nuori ollakseni vanha – olenko tullut hulluksi."

Usa:ssa on pitkäikäisyyden lisääntyessä alettu kutsua ikääntyneitä nimellä NEW OLD = uudet vanhat.

Uudet vanhat eivät alistu kaavamaiseen ajatteluun, jonka uhreiksi joutuvat saattavat pitää itseään niin kuihtuvina ja hauraina, että oikeastaan heidän kuuluisi elää jo säästöliekillä.

Ikä ei sittenkään ole esteenä täysipainoiselle elämälle, vaan virkeyttä, aktiivisuutta, uusia ponnistuksia; jopa vanhoille ennen mahdottomista asioista voi tulla mahdollisia.

Onnistuvaa ikääntymistä ennustamalla voisi selvitä, että tyytyväinen tervaskanto suhtautuu elämään uteliaan myönteisesti. Hänellä on riittävästi ihmissuhteita, mielekästä tekemistä ja tavoitteita – juuri niin kuin ns. aktiivisessa iässä elävillä ihmisilläkin on.

Miten Sinä lukijani – näet vanhan, ikääntyneen eläkeläisen? Onko hän: veronmaksajan rasite,huvittava dementikko, elämän ohittanut ylimääräinen, moraalisten lakien mukaan siedettävä, "loukkaamaton"? Vai onko hän elämänkokemusta omaava ihminen, jolta voi kysyä näkemystä ja neuvoja, arvokas yksilö, jonka elämänpäivät (jokainen päivä) on arvokas ja ainutlaatuinen niin hänelle itselleen kuin toisille?

Elämän koko kirjo on todellakin aina monimuotoinen, ihmiset monenikäisiä. Me vanhat olemme aimo osa, tärkeä osa kokonaisuutta. Me varmasti haluamme osallistua, olla tärkeitä – ei liian tärkeitä. Olen päättänyt, että itse voin olla edelleen mukana yhteiskunnassa ja tajuta ne suuret muutokset, jotka tapahtuvat ympärillämme. En halua jähmettyä omaan arvomaailmaani, vaan seurata innolla nuorten uutta rakentavaa maailmankuvaa. Minun täytyy opetella some-maailman ihmeellisyyksiä ja kielenkäyttöä, minun täytyy oppia näkemään, että maailma muuttuu. Mutta sittenkin, elämässä on tarkoitusta, merkitystä ja arvoja, jotka eivät missään mielessä ole vanhentuneet.

Toivon, että me kaikki ihmiset avarramme koko maailmankuvaamme ja näemme elämän tarjoamat mahdollisuudet toimintaan mitä erilaisimmilla aloilla ja avaamme tunteemme, osaamisemme, innostuksemme ja toimeen ryhtymisemme, olimmepa minkä ikäisiä tahansa.

No, mutta, onhan eläkeläisellä etunsakin, on kivaa saada olla oma vanha itsensä, saada alennusta lippujen hinnoista, saada anteeksi, ettei muista nimiä, voida muistella "ennen vanhaan", saada paheksua kaiken maailman turhuutta eikä tarvitse harrastaa rullaluistelua eikä ottaa tatuointeja.

Nythän vasta kiire on – tällä viikolla käyn parturissa ja ensi viikolla on mentävä teatteriin. On se yhtä matalalentoa.

Kirjoittaja on aktiivinen eläkeläinen, joka täytti 20.maaliskuuta 86 vuotta.