Kotimaa
Vuoden pimeimmän hetken jälkeen päivä alkaa taas pidentyä – talvipäivänseisauksena tähtitaivaalla voi nähdä harvinaisen kohtaamisen
Tänään on talvipäivänseisaus, eli päivä on lyhimmillään. Valon määrä alkaa lisääntyä hitaasti viikko viikolta yhä enemmän, kun kuljetaan kevättä kohti. Maanantaina pimeältä taivaalta voi tähyillä Saturnusta ja Jupiteria, jotka näkyivät yhtä lähellä toisiaan viimeksi 1600-luvulla.
Tänään maanantaina on talvipäivänseisaus ja vuoden pimein päivä. Huomisesta alkaen katseen voi jo kääntää kohti kevättä, kun valon määrä alkaa lisääntyä pikku hiljaa noin viisi minuuttia viikossa.
Talvipäivänseisaus on Suomessa ja muualla pohjoisella pallonpuoliskolla se hetki, kun Aurinko saavuttaa matalimman pisteensä. Aurinko siis paistaa suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella eli niin etelässä kuin mahdollista.
Talvipäivänseisauksena päivä on siis Suomessa lyhyimmillään ja yö pisimmillään. Maanantaina päivän pituus on esimerkiksi Helsingissä alle kuusi tuntia ja Vaasassa alle viisi tuntia.
Sodankylän pohjoispuolella Aurinko pysyttelee horisontin alapuolella. Kaamos kestää sitä lyhyemmän aikaa mitä lähempänä napapiiriä ollaan.
Muun muassa Suomen pohjoisimmassa kunnassa Utsjoella aurinko ei ehdi horisontin yläpuolelle, koska sen nousun ja laskun välissä on vain 15 minuuttia. Kaamos kestää Utsjoella 52 vuorokautta.
Talvipäivänseisauksesta päivät alkavat pidetä hitaasti noin viisi minuuttia viikossa. Vuoden vaihtuessa päivä on pidentynyt noin vartilla.
Kun kuljetaan kohti kevättä, päivän pidentyminen nopeutuu. Suurimmillaan muutos on kevätpäivän tasauksessa maaliskuun lopussa, jolloin päivä pitenee noin kuusi minuuttia vuorokaudessa.
Joulukuun lopulla toistuvan talvipäivänseisauksen tarkka ajankohta vaihtelee. Vuonna 2020 se on 21. joulukuuta kello 12.02.
Planeetat näin lähekkäin taivaalla viimeksi 1600-luvulla
Tänä vuonna talvipäivänseisauksen aikaan tähtitaivaalla voi nähdä, kuinka Jupiter ja Saturnus liki sulautuvat yhteen, kertoo Tähtitieteellinen yhdistys Ursa.
Planeetat ohittavat toisensa taivaalla keskimäärin noin 20 vuoden välein, mutta maanantaina ne ovat lähimpänä toisiaan sitten vuoden 1623. Seuraavan kerran Aurinkokunnan suurimmat planeetat näkyvät näin tiiviisti taivaalla vuonna 2080.
Jos taivas on kirkas, planeetat voi nähdä paljain silmin. Ursa neuvoo suuntaamaan katseen iltahämärässä hyvin matalalle etelälounaan taivaalle ja valitsemaan katselupaikan, jossa etelän suunnalla horisontissa on mahdollisimman vähän taloja tai puita.
Mäet, pellot ja rannat voivat olla hyviä havaintopaikkoja. Samassa suunnassa ei ole nyt kirkkaita tähtiä, eli planeetat on helppo tunnistaa. Jupiter on planeetoista selvästi kirkkaampi, ja Saturnus näkyy lähes Jupiterissa kiinni olevana pisteenä yläoikealla.
Ursan mukaan tavallisilla kiikareilla voi erottaa myös neljä suurinta Jupiterin kuuta, jotka sijaitsevat suorana letkana Jupiterin molemmin puolin.
Kohtaaminen näkyy Oulun eteläpuolella
Hyvä aika alkaa tähyillä Jupiteria ja Saturnusta on noin klo 16 alkaen, kun alkaa jo hämärtyä mutta planeetat eivät ole vielä laskeneet Auringon perässä horisontin taa.
Ursa arvioi, että Jupiterin ja Saturnuksen kohtaaminen voidaan nähdä Oulun eteläpuolisessa Suomessa. Mitä pohjoisemmassa ollaan, sitä matalammalla taivaalla planeetat näkyvät.
Planeetat ovat alle asteen, eli kahden täysikuun halkaisijan, päässä toisistaan 13.–29. joulukuuta. Niitä voi siis tähyillä vielä maanantain jälkeenkin, jos taivas on joulukuiseen tapaan pilvinen.