Koti-Kajaani
Yhtä en vaihda: Eskon kotsassa on kaikki kohdallaan
Yhtä en vaihda -juttusarja on julkaistu kesällä 2008. Sarjassa kainuulaiset tai Kainuuseen sidoksia omaavat henkilöt kertovat rakkaimmasta vaatekappaleestaan. Tämä juttu on julkaistu 5.8. Kuusiosainen sarja on Koti-Kajaanin tämän joulun lukemisto.
Esko Valtaojan kaltaisen hepun habitusta katsellessa voi havainnoida jo ensivilkaisulla, että vaatetus tuskin on miehen mielenkiinnon kohteiden topkolmosessa.
Ensivaikutelma saattaa pettää, mutta ei tällä kertaa. Mikä tahansa Eskon vaatteista voisi olla juuri se, josta hän ei luovu ennen kuin on ihan pakko. Hän ei hanki uusia kamppeita ennen kuin on tultu sille viimeiselle rajalle, jolta ei ole enää paluuta: entinen vaate on hajonnut.
On siis nöyrryttävä, mutta vasta pakon edessä. Tai viimeistään silloin, kun tulee käsky korkeammalta taholta.
"Kun alettiin Virpin kanssa seurustelemaan 15 vuotta sitten, hän sanoi, että minut voisi ottaa aveciksi tilaisuuksiin, mutta kun minulla ei ole mitään kunnon vaatteita. Ja kun olen uralla potkinut eteenpäin, niin on tarvinnut ostaa frakki, koska se on proffalla joissakin yliopiston tilaisuuksissa oltava."
Muuten hän ei jaksa nähdä vaivaa päällepantavaa hankkiessaan.
"Olemme kaksijalkaisia. Miksi ihmisellä siis pitäisi olla enemmän kuin yksi kenkäpari kerrallaan? Housutkin ostan siten, että marssin kauppaan, ja sanon, että housut kokoa 38/34, väri musta, kiitos."
Mutta se, että hän viis veisaa vaatteista, ei estä tunnesiteen muodostumista kamppeeseen, joka osoittautuu käytössä aivan verrattomaksi.
"Nyt alkaa olla melkein kauhun paikka, kun tämä on alkanut rispaantumaan", Esko sanoo tärkeintä vaatettaan hellästi sormeillen.
Hän pitelee käsissään virkattua kotsaa.
Älyvaate ja tilaihme
Kotsassa on kaikki kohdallaan. Se on oikea älyvaate.
Jos on kuuma keli, hattu viilentää, kun sen kastaa ennen käyttöä ensin veteen. Jos on kolea ilma, myssy lämmittää sopivasti. Jos aurinko paahtaa, lakki suojaa kaljua pääkoppaa. Tyypillisessä suomalaisessa kesäsäässä, tihkusateessa, myssy pitää pään kuivana.
Kotsan saa rullattua kokoon kuin sikarin, jolloin sen voi sujauttaa näppärästi vaikka housuntaskuun. Mahdollisimman suppean matkatavaramäärän kanssa maailmalla ristiin rastiin liikkuva mies arvostaa sitä, että vaatteet saa pakattua pieneen tilaan.
"Kotsa on nähnyt viisi maanosaa ja monia maita. Alaskaa, Tasmaniaa, Keski-Aasiaa."
Esko Valtaoja
"Vanhat vaatteet, ne eivät petä.
Esko sai päähineen 1990-luvun alussa synttärilahjaksi. Sen tekijä on Virpin kajaanilaislähtöinen ystävä Marjo Räsänen , joka on sommitellut kotsan värit varta vasten käyttäjää ajatellen. Lahjan lisäksi Esko on saanut pari uudempaakin versiota ensimmäisestä lakistaan.
"Ne on tehty erilaisesta langasta. Ja niistä puuttuu vuosien gloria. Eivät ne ole niin hyviä kuin tämä."
Lahjalakin ylivertaisuudesta huolimatta se ei ole ainoa vaate, johon Esko on elämänsä varrella kiintynyt.
Kotsa on varsinainen älyvaate. Siinä on kaikki ne ominaisuudet, joita sen käyttäjä arvostaa.
Sandaalit ja niiden hautajaiset
Kun on yhteinen historia pitkän, kimpassa kuljetun matkan seurauksena, päällepantavaan on syntynyt tietty tunnesuhde. Eräät sandaalit palvelivat Eskoa uskollisesti vuosikymmenen ajan.
Mutta kävi niin kuin aina käy. Yhteinen matka loppuu jostakin syystä. Eccojen ja Eskon yhteiselon päätepaalu oli se, että kengät kokivat luonnollisen kuoleman. Hän käytti sandaalit puhki.
Kengistä luopuminen silloin, kun mitään ei ollut enää tehtävissä, oli merkkitapaus. Kun Esko jätti sandaalit niiden viimeiseen leposijaan, hotellihuoneen roskikseen Australian Adelaidessa, tapahtuma ikuistettiin jälkipolville valokuvana.
Mutta lohdullista on, että kun luopuu yhdestä, saa jotakin muuta tilalle. Nyt Eskolla on ensimmäistä kesää sisäänajettavanaan uusi sandaalipari. Odotukset yhteisestä tulevaisuudesta ovat korkealla.
"Vanhat vaatteet, ne eivät petä."
Esko Valtaoja oli avaruustähtitieteen professori vuonna 2008. Hänen sidoksensa Kainuuseen on mökki Sotkamossa kajaanilaislähtöisen vaimonsa (Virpi Wuori-Valtaoja) kanssa.