Koti-Kajaani

Yhtä en vaihda: Vaatekauppakammoisen Riitan lempifarkut ovat puolison löytämät

Yhtä en vaihda -juttusarja on julkaistu kesällä 2008. Sarjassa kainuulaiset tai Kainuuseen sidoksia omaavat henkilöt kertovat rakkaimmasta vaatekappaleestaan. Tämä juttu on julkaistu 2.8. Kuusiosainen sarja on Koti-Kajaanin tämän joulun lukemisto.

Maa ei päällään kanna montaakaan viheliäisempää soppea kuin vaatekauppa, jos Riitta Uusitalolta kysytään.

"En osaa itse valita vaatteitani. Vaatekauppaan meno on ihan kauheaa."

Uusien vaatteiden hankkiminen on Riitalle kuin teko itseä vastaan. Ei ihme, että kun hän astuu vaatekauppaan, melkein henki salpautuu. Kaupoissa on kaikkea liikaa. Liikaa vaihtoehtoja, kokoja ja malleja.

Jos pitää hankkia jotakin fiinimpää kampetta, Riitta löytää itsensä ennen pitkää urheiluosastolta katselemasta verkkareita tai ratsastushousuja. Jos jotakin uskaltautuu sovittamaan, tuloksena on vain hermoilua, hikoilua ja sekaisin hapsottava tukka.

Lannistuu sitä vähemmästäkin.

Pakkaa sekoittaa sekin, että vaatemuoti vaihtuu liian tiuhaan. Ei sillä, että Riitta mikään kranttu muodin orja olisi. Ulkonäkö on sivuseikka.

"Luottokampaajanikin kommentoi mulle kerran, kun näki mut, että "kampa, onko tuttu esine?"

Omat hankinnat käyttämättä

Vaatekaupassa ollessaan Riitta on kuin vieraalla maalla. Tunnetta lietsoo entisestään se, että muut asiakkaat näyttävät tietävän, mitä siellä kaupassa tekevät.

"Myyjätkin saattavat olettaa, että asiakas kauppaan tullessaan tietää, mitä haluaa. Menen ihan kipsiin, kun myyjä kysyy multa, etsinkö jotain tiettyä vaatetta. Asiaa ei auta sekään, jos myyjä ei tarjoa apuaan, koska en kuitenkaan osaa kysyä mitään. Taas sitä kipsaantuu."

On hän joskus kuitenkin hankkinut parhaan kykynsä ja harkintansa mukaan vaatteita.

"Enpä niitä juuri käytä."

Riitta välttyy hermoilun tuloksena tehdyiltä, äkkivääriltä heräteostoksilta, kun hän turvautuu häntä hädän hetkellä tukeviin apujoukkoihin. On 18-vuotias tytär ja puoliso, Seppo.

Heidän ansioikseen voi lukea sen, että Riitalla on vaatteita, joista ja joita hän pitää. Kuten eräät farkut.

Riitta Uusitalo oli Paltamon nimikkotaiteilija vuonna 2012.

Vaatekauppaan melkein väkisin

Riitalle ja Sepolle oli tullut kutsu häihin. Seppo alkoi hyvissä ajoin vihjailla hienovaraisesti paremmalle puoliskolleen uusista vaatteista. Riitta suuntasi kauppoihin. Tarkoitus oli sangen jalo, mutta lopputulos vei ojasta allikkoon.

"Ostin paniikissa ihan järkyttäviä vaatteita, villamekkoa ynnä muuta."

Loppujen lopuksi hän penkoi säilöistään siniset farkut häihin laitettavaksi. Seppo tarjotteli hänelle omia mustia farkkujaan lainaan, mutta Riitta pysyi sinisissään. Jotain vanhaa, jotain sinistä häihin, tietenkin.

"Olimme jo matkalla häihin, kun Seppo ehdotti, että mentäis vaatekaupan kautta. Sanoin, että mennään vaan, vaikken mä tartte mitään."

"Tosi imartelevaa, että multakin joskus kysytään pukeutumisneuvoja!

He kurvasivat sotkamolaiseen vaatekauppaan. Kun ei muutenkaan enää pinteestä pois päässyt, Riitta livahti oikopäätä pukukoppiin odottamaan, mitä Seppo ja kaupan myyjä hänen sovitettavakseen löytäisivät.

"Ekat oli hirveät mummohousut. Seuraavat housut olisivat kelvanneet mulle, mutta eivät Sepolle tai myyjällekään, koska oli kuulemma liian lyhyet lahkeet."

Kunnes sovituskoppiin tuotiin kivipestyt, tummanharmaat, 5-taskufarkut. Kaikki ähinä, sähinä ja puhina palkittiin odottamattomalla tavalla. Riitta koki harvinaisen elämyksen. Hän ihastui vaatteeseen.

Passelien housujen löytäminen rakkaalle, sepä oli miehen teko. Mihin Seppo kiinnitti ensimmäisenä huomiota farkut löytäessään?

"Ajattelin, että ehkä nuo sävyltään sopivat häihin paremmin kuin siniset farkut. Ja sopiihan nuo Riitalle hyvin", Seppo sanoo.

"Joo, nämä on tosi hyvät jalassa."

Lopun vai uuden alkua?

Riitta on pitänyt pari vuotta vanhoja farkkuja todella paljon. Siitä on todisteena polven kohdalla ammottava reikä, mikä harmittaa Riittaa vietävästi. Päivä alkoi paistaa läpi vasemmanpuoleisesta lahkeesta polven kohdalta loppusyksystä.

"Olen maalannut ja tehnyt vedoksia lattialla niin paljon, että housunpolvet ovat kuluneet. Lopun alkua oli se, kun vetäisin nämä jalkaan nopeasti, ja jalka meni kankaasta läpi polven kohdalta. Pelkään pahinta, kun on tällainen halkeama näissä housuissa. Seppo on onneksi aika taitava ompelemaan."

"Mutta tarviiko näille oikeastaan tehdä mitään, koska onhan repaleinenkin farkku joskus muotia? Ehkä hätä ei olekaan tän näköinen", Riitta aprikoi toiveikkaana.

Riitta, pukeutumisneuvoja

Riitan tyylin viimeistelevät hänen toiset lempivaatteensa, turvasaappaan näköiset kengät.

Suosikkikengätkin ovat Sepon löytämät. Seppo huomasi ne kajaanilaisesta halpiskaupasta, ja kävi kuten suosikkifarkkujenkin kanssa. Riitta ihastui ikihyviksi Sepon sattumalta löytämään kamppeeseen.

"Nämä saappaat on tosi hyvät, näitä voi pitää hameenkin kanssa", Riitta intoilee.

Sen ovat muutkin huomanneet.

"Kerran olin ruokakaupassa ja joku nainen tuli kysymään, mistä oon ostanut näin hienot saappaat. Kyseli koot ja hinnat. Tosi imartelevaa, että multakin joskus kysytään pukeutumisneuvoja!", Riitta ilakoi.

Riitta Uusitalo on kuvataiteilija. Vuonna 2008 hän asui Kainuussa.