Aika katsoa lattian alle?

Akvatek Oy auttaa selvittämään, milloin viemäriputkisto kaipaa toimenpiteitä

Valurautaa, betonia vai muovia? Lattian alla kulkevien viemäriputkien materiaaleilla on kaikilla omat vahvuutensa, mutta myös rajallinen elinkaarensa. Akvatek auttaa varmistamaan, etteivät putkiston rajat tule karvaina ja kalliina yllätyksinä vastaan.

Lattian alla kulkevia viemäreitä tulee mietittyä harvoin – vaikka syytä olisi.

Viemäriputket ovat olleet aina oman aikansa taidonnäytteitä. Ja niissä käytetyt materiaalit kertovat, mitä milloinkin on pidetty luotettavimpana ratkaisuna.

Ensimmäiset viemärit maailmalla rakennettiin savesta, kivestä ja tiilestä – aikakauden käyttökelpoisimmista rakennusmateriaaleista. Myöhemmin mukaan tuli betoni, sen jälkeen valurauta ja viimeisimpänä pitkän kehityskaaren läpikäynyt muovi. Myös ruostumatonta terästä käytetään, vaikkakin vähemmässä määrin.

Kaikilla vaihtoehdoilla on omat vahvuutensa ja ansaittu paikkansa – ne kestävät viemäreiden karuja olosuhteita hämmästyttävän hyvin. Kosteus ja kuormitus tekevät ajan myötä kuitenkin tehtävänsä, ja ennen pitkää rajat tulevat jokaisella vastaan.

Materiaalin lisäksi vaikutusta on myös asennustavoilla; menetelmät ovat kehittyneet vuosikymmenten myötä, mutta laatu on aina ihmisen käsissä. Huolellisesti tehty työ kestää, hutiloitu voi lyhentää putkiston elinikää useilla vuosikymmenillä.

Valurauta – vahva, mutta altis syöpymiselle

Valurauta on vahvassa maineessa, eikä syyttä: se kestää hyvin iskuja ja mekaanista rasitusta. Mutta viemäriolosuhteissa se joutuu koville.

Vesi ja viemärikaasut ruostuttavat ja syövyttävät putken pintaa, joka karhenee, rapautuu ja syöpyy lopulta puhki. Valurautaputkien tekniseksi käyttöiäksi on laskettu noin 50 vuotta. Kuluminen on tosin nopeampaa, mikäli kaadot ovat puutteelliset tai putket eivät tuuletu kunnolla.

Myös asennusajankohdalla on vaikutusta; varhaisten valurautaisten viemäreiden seinämät olivat 9-10 millimetriä paksut, mutta 19 70-luvulle tultaessa rautamassasta napsaistiin yli puolet pois. Seinämät ohenivat, mutta kosteuden ja kaasujen kestävyydestä huolehdittiin suojaamalla putken sisäpinta epoksilla.

– Tuon ajan viemärityyppien ongelmaksi nousivat kuitenkin harmittavan yleiset virheet asennustavoissa, kertoo viemärikuvauksiin, -huoltoihin ja viemärisukituksiin erikoistuneen Akvatek Oy:n toimitusjohtaja Ville Hyry.

Valurautaiset leikkaus- ja liitoskohdat jätettiin usein käsittelemättä, jolloin kosteus pääsi epoksipinnan ja raudan väliin. Pinnoitteet irtosivat, mikä tukki viemärit ja putket lähtivät ruostumaan.

Valurautaiset epoksipinnoitetut viemäriputket saattoivatkin tulla tiensä päähän jo 10-20 vuodessa, mikä oli varmasti monelle valurautaan muovin sijaan edelleen vannoneelle pettymys.

Asia on edelleen ajankohtainen, sillä epoksipintaisia valurautaviemäriputkia asennetaan taloihin yhä.

Betoni – kestävä, mutta herkkä kemialliselle rasitukselle

Myös betoni tunnetaan vahvana materiaalina, mutta viemäriputkena se on käytetyistä vaihtoehdoista kaikkein heikoin. Betoni kestää hyvin maaperän painetta, muttei jäteveden kemiallista rasitusta.

– Ajan myötä putken pinta kuluu, sen kiviaines paljastuu ja rakenne heikkenee. Huokoinen materiaali imee kosteutta, ja jäätyessä putket halkeilevat, jolloin kasvien juuret pääsevät tunkeutumaan niiden sisään. Betonin tekninen käyttöikä jääkin noin 25 vuoteen, Hyry jatkaa.

Muovi – ei ruostu, muttei ole ikuinen sekään

Muovia sen sijaan on totuttu pitämään lähes huolettomana. Se on kestävää ja kevyttä eikä se ruostu.

Varhaiset PVC- ja PE-putket eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia, ja osa putkista jouduttiin uusimaan jo pian asennuksen jälkeen. Lämmönkestoa parannettiin, mutta tilalle nousi uusi ongelma: pehmitinaineiden haihtuminen, joka johti muovin lasittumiseen. Lasittunut putki on tunnetusti hauras, mikä rajasi muoviputkien käyttöiän noin 40 vuoteen.

Muovialalla reagoitiin kuitenkin nopeasti, ja korjausliikkeen jälkeen markkinoille tuotiin kestävät polypropeenista valmistetut PP-putket, joka vakiinnuttivat asemansa markkinoiden suosituimpana vaihtoehtona. Asianmukaisesti asennettuina ja säännöllisesti huollettuna muoviputkien arvioidaan kestävän jopa 50 vuotta.

Viemärikuvaus ja sukitus – kuntoarviosta kestävään ratkaisuun

Mistä sitten tietää, missä kunnossa viemärit todella ovat?

– Putkiston iästä voi päätellä paljon, mutta asennusten ja aiempien remonttien laadusta on vaikea saada varmuutta. Sen vuoksi tilanne kannattaakin tarkistaa viemärikuvauksella, kertoo Hyry.

Erityisessä riskiryhmässä ovat Hyryn mukaan ennen 1980-lukua asennetut valurauta- ja betoniviemärit sekä ennen 2000-lukua asennetut muoviputket, ellei niitä ole saneerattu tai uusittu.

Mikäli korjattavaa löytyy, voidaan remontti tehdä useimmissa tapauksissa perinteistä viemäriremonttia helpommin ja kevyemmin sukituksella. Sukitettaessa vanhan putken sisään rakennetaan täysin uusi ja itsekantava muoviputki, jonka käyttöiäksi luvataan se korkein mahdollinen: puoli vuosisataa.