Kolumnit

Eduskunnasta: Sotaa kaikilla rintamilla

Aivan kuin ei olisi ollut tarpeeksi maailmanlaajuisen pandemian, koronan taltuttamisessa. Aivan kuin ei olisi ollut sumeutta taloudessa ja tulevaisuuden näkymissä.

Tarvittiin vielä sota luomaan epäjärjestystä, eripuraa ja todellinen hernerokkasumu näkyvyyteen. Näkymään siitä, miten otetaan vastaan ilmastonmuutos ja sen uudelleen jakamat kortit.

Ei voi väittää, että Suomi olisi mitenkään provosoinut naapurimme päämiestä sotajalalle. Ei. Päinvastoin olemme pakittaneet yksipuolisesti aika monella osa-alueella. Ehkä liikakin voisi sanoa. Olemme hyväksyneet venäläisten maakaupat. Olemme hyväksyneet kaksoiskansalaisuuden. Olemme perustaneet jopa yhteisen rautatieyhtiön maittemme välille. Ja paljon muuta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Liikaako? Tässäkö on palkinto?

Voi olla, että Suomi ja EU:kin ovat menneet halpaan. Antaneet liikaa, ilman vastavuoroisuutta. Antaneet hövelisti asioiden, esineiden ja jopa maaomaisuuden olla irti. Valmiina otettavaksi. Enempää kyselemättä. On uskottu sinisilmäisesti parempaan huomiseen ja toivottu Tuntemattoman sotilaan sanoin "etteivät Suomen herrat löisi toista kertaa päätään Karjalan mäntyyn".

Tästäkin historian kirjoittajat löytävät aikanaan paljon erilaisia teorioita. Tässä ja nyt faktat puhuvat puolestaan. Suurvalta on suurvalta ja sillä on suurvallan elkeet. Se, mikä Suomen mittapuussa näyttää kardinaaliselta mittavirheeltä, on suurvallalle pikku roiske. Ja se sisältyy toleranssiin. Tosin virhearvioita voi tehdä suurvallan johtajakin.

Virhearviot selittyvät usein väärinymmärryksestä. Voi olla, että käsitteinä kankeat "oikeusvaltio", "demokratiakehitys" ja "jakamaton ihmisarvo" eivät käänny kaikille kielille jouheasti. Ainakaan siten, että avaisivat ajattelua tai kannustaisivat sen syvällisempään analyysiin ja pohdiskeluun sanojan sisällöstä, tarkoitusperästä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Onko niin, että rahantulo ovista ja ikkunoista on sumentanut ajattelun? Luonut harhan valuuttavirtojen loppumattomuudesta.

Vaikea uskoa, kun muutoksesta fossiilisen energian käytössä on puhuttu vuosikymmeniä ja maailmanlaajuisia sopimuksiakin on tehty. Ahneus voi silti sokaista. Voi olla, että käsissämme on nyt Euroopan ensimmäinen energiasota tai ainakin sota energian, maakaasun siirrosta.

Harvain valta, sotasensuuri ja -propaganda sekä sosiaalinen media ovat soppa, jota ei ole koeponnistettu Euroopassa koskaan aikaisemmin. On kuin aiemmista maanosan sodista ei olisi opittu mitään. Ihmisen raadollisuus nousee pintaan. Rauha, ystävyys ja solidaarisuus ovat vain kliseinen muisto ajasta, johon ei ehkä ihan nopeasti ole paluuta. Toivottavasti olen väärässä.

Mikä on pienen, itsenäisen Suomen tie nyt ja tulevaisuudessa, miettii moni. Natottamisen aika ei ole nyt – kenties ei koskaan. Meidän on hyvä olla väleissä naapureidemme kanssa. On hyvä muistaa, ettei ilmaisia lounaita ole olemassa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Päätöksenteko on tärkeää pitää omissa käsissä, epävakainakin aikoina. Jos luottamus naapureiden välillä on vilpittömän hyvä, ei "ulkopuolisia" hämmentäjiä tarvita suhteiden takaajiksi. Tästä on Suomen hyvä ponnistaa jatkossakin, Suomen etua vaalien ja luottamusta lisääviä toimia luoden sekä yhteistyötä rakentaen. Omat lähtökohdat muistaen ja naapureita kunnioittaen; tosiasiat tunnustaen.

Sota voidaan saada päättymään ja rauha aikaiseksi vain Ukrainan ja Venäjän välisellä sopimuksella. Ja sopimus voi syntyä vain laskemalla aseet ja neuvottelemalla.

Eikö uhrien ja inhimillisen kärsimyksen määrä ole jo riittävä?

Kirjoittaja on sosialidemokraattien kajaanilainen kansanedustaja.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä