Kotimaa

Haussa olisi hyvä presidentti, mutta työhön ilmoittautuneita ei toistaiseksi juuri ole

Mistä presidentti Suomelle? Sauli Niinistön seuraajaa päästään äänestämään tammikuussa, mutta ehdokasrintamalla on kovin hiljaista. Kieltäytyjiä on jo, mutta perin harvat julkisuudessa esillä olleet nimet ovat sanoneet juun tai jaan ehdokkuuteen; korkeintaan on kerrottu asian olevan harkinnassa.

Odotukset seuraavaa presidenttiä kohtaan ovat korkeammalla kuin pitkään aikaan. Näin arvioi Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari.

– Tässä on kaksi keskeistä näkökulmaa. Yhtäältä kansalaisten odotukset presidentin pätevyyttä kohtaan ja toinen on kyky tulla valituksi, Ruostetsaari valottaa lähtöasetelmaa Niinistön kauden päättyessä.

Toistaiseksi varmoja nimiä on yksi, sillä Liike Nyt asetti Harry Harkimon ehdokkaakseen viime kesänä.

Mistä kokoomukselle ehdokas Niinistön jälkeen?

Erityisesti kolmella suurimmalla puolueella, kokoomuksella, perussuomalaisilla ja SDP:llä, on haasteita löytää ehdokasta, jolla olisi realistiset menestymisen mahdollisuudet.

Aiemman pääministerin ja kokoomuksen entisen puheenjohtajan Alexander Stubbin nimi on vilahdellut arvioissa, mutta Stubb on kertonut muun muassa Ylellä, että hänellä ei ole suunnitelmia vaihtaa nykytehtävistään Eurooppa-yliopiston professorina. Stubbilla olisi laaja ministeritausta, vahvaa EU-osaamista, poikkeuksellisen hyvä kielitaito sekä kansainvälistä kokemusta.

Kieltäytyjiin lukeutuvat entinen pääministeri ja EU-komissaari Jyrki Katainen sekä entinen eduskunnan puhemies ja moninkertainen ministeri Paula Risikko.

Löytyisikö kokoomuksesta muita nimiä?

– En näe kovin innokkaita. Enemmän tuntuvat kiinnostavan ministerinsalkut, ei presidentin tehtävä niinkään, Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Kimmo Elo naurahtaa.

Presidentti poliittisten puolueiden ulkopuolelta?

Voisiko presidentiksi päätyä tutkija tai diplomaatti päivänpolitiikan ulkopuolelta? Esimerkiksi kokoomus saattaisi havitella ehdokkaakseen vaikkapa Suomen Yhdysvaltain-suurlähettilästä Mikko Hautalaa tai Ulkopoliittisen instituutin johtajaa Mika Aaltolaa.

Jälkimmäinen on suurelle yleisölle tuttu lukemattomista esiintymisistään mediassa, mutta ei päivänpolitiikasta. Hautala on työskennellyt ennen Washingtonin-komennustaan Moskovassa vastaavassa tehtävässä. Tätä ennen hän toimi presidentti Niinistön kabinetissa ulkopoliittisena neuvonantajana.

– He ovat suurelle yleisölle aika tuntemattomia ja heidän kansansuosionsa rakentuminen voi olla vaikeaa. Asiantuntemusta olisi varmasti riittävästi, mutta miten se pystyttäisiin kääntämään voittoon asti riittäväksi kannatukseksi, on isompi kysymys, Elo summaa.

Lähteekö Halla-aho ehdokkaaksi?

Entä olisiko perussuomalaisilla mahdollista löytää menestyvä ehdokas?

– Perussuomalaisten kärki on aika kapea, ja he jakavat vahvasti kansaa. Ainoa nimi olisi Jussi Halla-aho, jolla voisi olla sekä puolueen piirissä että kansan parissa jonkinlaiset edellytykset, Elo sanoo.

Halla-aho profiloitui Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana erityisesti Ukrainan kriisissä.

– Jos Halla-aho lähtisi ehdolle, hän olisi mukana kärkikahinoissa, ja se saattaisi sekoittaa muiden puolueiden pakkaa. Mutta toisaalta, hän jakaa vahvasti näkemyksiä, Ruostetsaari täydentää.

Presidentti nähdään perinteisesti puoluepolitikoinnin yläpuolella olevana ja kansaa yhdistävänä hahmona.

– En näe kauhean suuria edellytyksiä, että perussuomalaisilta voisi löytyä sellainen henkilö, Elo sanoo.

Sdp:llä vaikeuksia löytää ehdokasta

SDP:n väistyvä puheenjohtaja Sanna Marin on painokkaasti todennut kerran toisensa jälkeen, että ei lähde ehdolle. Pitkän poliittisen uran tehnyt Eero Heinäluoma on ilmoittanut, että ei ole käytettävissä. Niinpä puolueessa katsotaan, mitä kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava EU-komissaari Jutta Urpilainen tekee.

– SDP:llä on kokeneitten poliitikkojen osalta vaihtopenkki aika ohut, Elo luonnehtii.

Niin kutsuttuna Afrikka-komissaarina ja Suomen päivänpolitiikan jättäneenä Urpilainen on jäänyt varjoon muun muassa Ukrainan sodan vuoksi, eikä häntä juuri ole näkynyt Suomen poliittisessa keskustelussa.

– Kyllä SDP on ongelmissa, jos Urpilainen ei lähde. Veikkaukseni on, että tuolloin joku kokeneesta kaartista uhrautuisi, Ruostetsaari sanoo ja huomauttaa, että tästä asetelmasta on sekä ehdokkaan että puolueen vaikea motivoitua kampanjaan.

Vihreiden kannatussuosikilla puolue taakkana

Kannatuskyselyissä pitkään kärkisijoilla on ollut ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.), joka ryhtyessään ehdokkaaksi olisi mukana kolmatta kertaa. Edellisissä vuoden 2018 vaaleissa Haavisto keräsi noin 12 prosentin ääniosuuden.

Haaviston tunnettuus saattaisi kannatella häntä, mutta samalla hänen tulisi pyristellä irti puoluetaustastaan, kuten Elo asian ilmaisee ja viittaa vihreiden heikkoon nykykannatukseen.

– Haaviston osakkeita parantaa varmasti, että hän viime vaaleissa kohtuullisen hyvin haastoi Niinistöä. Nyt kun vahvin kilpailija ei ole ehdolla, se tavallaan parantaisi Haaviston edellytyksiä.

Luottaako keskusta EU-kokemukseen?

Keskustan mahdollisena ehdokkaana on jo pitkään mainittu Suomen Pankin pääjohtaja ja EU-kokenut Olli Rehn. Väistyvä suosittu puolustusministeri Antti Kaikkonen on kieltäytynyt kunniasta.

Rehnin asemaa vaikeuttaa niin ikään keskustan heikko kannatus, joka vähentää potentiaalista äänestäjäkuntaa. Toisaalta Rehnillä voisi olla mahdollisuus nousta yleisporvarilliseksi ehdokkaaksi, sillä kokoomuslaiset tuskin häntä vierastaisivat, Ruostetsaari aprikoi.

– Rehnin suuri haaste on karisman puutteessa. Hän on jotenkin harmaa ja virkamiesmäinen. Miten hän pystyy puhuttelemaan äänestäjiä, on hänelle akilleenkantapää.

Haavistoa ja Rehniä yhdistää Elon arvioissa, että he ovat hieman etäisiä suuren yleisön silmissä.

– He eivät ole leimallisesti kansanmiehiä, jos sen sanoo nyt näin.