Kulttuuri

Käsityöperinteet kohtaavat Kankarin taidehuvilassa – syksyllä 90 vuotta täyttävän tekstiilitaiteilijan suunnittelema matto kudottiin käsin Marokossa uutta näyttelyä varten

Harvalla tekstiilillä on niin mielenkiintoinen taustatarina kuin suurella mustavalkoisella matolla, joka lepää keskellä vaalalaisen Kankarin taidehuvilan Kudottua valoa – Atlasvuorilta Oulujärvelle -näyttelyä.

Kun näyttely kokoaa yhteen tekstiilitaiteilija Maija Lavosen ryijyjä ja valokuituteoksia sekä Marokon Atlasvuorilla kudottuja mattoja, Nouseva linja -matossa nämä kaksi käsityöperinnettä kirjaimellisesti kohtaavat.

Lavonen suunnitteli viime kesän lopulla maton, jonka berberinaiset kutoivat sormillaan Marokossa muhkeaksi villamatoksi. Kankarin taidehuvilan Tarja Ayad kertoo, että aikataulu oli tiukka, sillä normaalisti naisilla menee maton kutomiseen yli puoli vuotta, jopa vuosi.

– He halusivat auttaa meitä ja tekivät maton urakkatyönä. Se vei noin 4–5 kuukautta, ja matto tuli tänne joulukuussa juuri ennen kuin näyttely avattiin. Ajatuksena on, että tämä on näytekappale, josta asiakkaat voivat tilata maton omien mittojen mukaan.

Syksyllä 90 vuotta täyttävä Maija Lavonen on tehnyt urallaan monenlaista, mutta yhteistyö, jossa hänen tekstiili-ideansa toteutettiin tuhansien kilometrien päässä, oli taiteilijan ensimmäinen.

Luonnosta inspiroituva Lavonen kertoo puhelimitse, ettei hän osannut edes ajatella, että hänen mallinsa kudottaisiin Pohjois-Afrikassa asti. Kun hän näki valmiin maton joulukuussa Vaalassa, se oli hänestä erinomaista työtä.

– Kunnioitan työtapaa, jolla he kutovat Marokossa. Siinä näkyy vielä käsin tekemisen perinne, joka on niin monesta maasta loppumassa, yhteistyöstä ilahtunut Lavonen kehuu ja näkee maton tekotavassa yhtäläisyyksiä omien ryijyjensä kanssa.

– Olen pyrkinyt ryijyissä aina siihen, että pinta tulisi aina eloisaksi. Niissä on pienet väri- tai materiaalivivahteet, voi olla pellavaa tai jopa luonnonsilkkilankaa mukana. Myös marokkolaisten kutomassa matossa toteutus on tehty samalla periaatteella.

Yhteistyön teki mahdolliseksi Kankarin taidehuvilan BerberArt-tytäryhtiö, joka on tuonut berberimattoja Suomeen kolmen vuoden ajan. Tarja Ayadin mukaan ekologiset ja eettiset matot ovat kuin taideteoksia, jotka kestävät sukupolvelta toiselle.

– Kun pystymme pieneltä osin auttamaan kutojia, niin siitä tulee hyvä mieli.

Kahden käsityöperinteen näyttelyllä halutaan tuoda valoa kaamokseen. Iltapäivän auringon laskeutuessa Lavosen valokuituteokset erottuvat ikkunoista ulos asti. Lopputulos on harmoninen, vaikka Ayadin mukaan näyttelyn pystytys oli suuritöisin koskaan. Mattojen kiinnitys seiniin vaati kekseliäisyyttä, sillä ilman tukirakenteita ne olisivat menneet pilalle.

– Meillä meni viimeiseen päivään asti ennen näyttelyn avaamista, että kaikki oli valmista.

Maija Lavonen toimii edelleen aktiivisesti taiteilijana. Hän ei enää itse ideoi näyttelyitä, mutta innostuu, kun niihin kutsutaan. Esimerkiksi syksyllä hänen ja edesmenneen miehensä Ahti Lavosen yhteisnäyttely nähtiin Orimattilassa. Vaalan näyttely soveltuu Lavoselle hyvin, sillä Helsingissä asuvan taiteilijan juuret ovat Iissä, Olhavan kylällä. Myös Vaalasta löytyy sukua.

– Se on minulle tuttua maisemaa. Minulla on edelleen yhteys sukulaisiin, joita minulla on Vaalan seudulla.