Paikallisuutiset

Koiria valmistuu KAO:sta ‒ nelijalkaiset ryhtyvät ohjaajiensa avuksi tärkeään työhön

Koirista on tutkitusti paljon hyötyä sosiaalipedagogisessa työssä. Kainuun ensimmäinen sosiaalipedagogisen koiratoiminnan koulutusryhmä saa todistukset käteen ja käpälään tänä viikonloppuna Seppälässä.

Seppälän pihapiiri kylpee lämpimässä kevätauringossa, kun Andree kävelee kihara otsatukka heiluen testipaikalta. Andree on yhdentoista kuukauden ikäinen valkoinen isovillakoira ja se osallistuu emäntänsä Kaisa Karhu-Härkösen kanssa sosiaalipedagogisen koiratoiminnan täydennyskoulutukseen.

Koulutus alkoi viime syksynä, ja nyt on käynnissä viimeinen lähiopetusviikonloppu. Tänään testataan koirien soveltuvuus työhönsä. Niiden ohjaajat ovat jo valmiiksi ammattilaisia, mukana on muun muassa opettajia, sairaanhoitajia, kuntoutusohjaaja ja diakoni.

Karhu-Härkösen ja Andreen koti on Kuhmossa, mutta Karhu-Härkönen työskentelee esimiestehtävissä Utsjoki-Nuorgam-Karigasniemi alueella, ja vastaa siellä esimerkiksi kotihoidosta, ympärivuorokautisesta asumisesta, omaishoidosta, perhehoidosta, vammaispalveluista ja monesta muusta.

Andree on jo käynyt emäntänsä apuna muun muassa omaishoitajien ja vammaispalveluiden ryhmässä. Se on rohkea ja huumorintajuinen koira, mutta myös herkkä. Karhu-Härkönen kuvailee, että Andree vaistoaa hyvin ihmisten tunnetiloja ja tietää kuka tarvitsee sen läheisyyttä.

‒ Koira tavoittaa asioita, joita ihminen ei aina sanoilla tavoita. Koira voi päästä tunnelukon läpi, avata jotain semmoista mitä ihmiset eivät pysty avaamaan, Karhu-Härkönen kuvailee.

Sosiaalipedagogisen koiratoiminnan koulutus on ammatillista täydennyskoulutusta muun muassa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan toimijoille, kertoo projektipäällikkö Heidi Kotilainen Kainuun ammattiopistosta.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun tällainen koulutus järjestetään näin pohjoisessa. Kurssilla on kaksitoista osallistujaa, ja testattavia koiria on tänään paikalla kymmenkunta.

‒ Mukana monia kainuulaisia, joten osaamista jää myös tänne, Kotilainen iloitsee.

Seuraavaksi testiin valmistautuu kuhmolainen Anne Heikkinen bordercollie Sulon kanssa. Heikkinen on itse valmistunut tällä viikolla KAO:sta nuoriso ja yhteisöohjaajaksi ja toivoo tulevaisuudessa voivansa hyödyntää Suloa nuorisotyössä.

Viisivuotias Sulo on syy siihen, että Heikkinen ylipäätään hakeutui sosiaalipedagogisen koiratoiminnan pariin.

‒ Sulo se minut töytäisi tähän juttuun, Heikkinen kertoo.

Menestyneiden paimenkoirien jälkeläinen syntyi englannissa ja saapui Suomeen pikkupentuna. Paimennus ei osoittautunut Sulon lajiksi, sillä se ei halunnut komennella lampaita. Sulo haluaa olla kaikkien kaveri, ja sen työ löytyi ihmisten parista.

Sulo on aloitellut kutsumusammattiaan jo vierailemalla esimerkiksi nuorisovaltuustossa. Kokouksen jälkeen nuoret kommentoivat, että tämä oli kaikista kokouskerroista paras.

Parkkipaikalla vuoroaan odottavat Sari Kotilainen ja novascotiannoutaja Tiikeri. Tiikeri on Andreen ikätoveri, vasta yhdentoista kuukauden ikäinen. Kainuun keskussairaalalla lasten kuntoutusohjaajana työskentelevä Kotilainen valitsi rodun ja pennun huolellisesti työtä silmälläpitäen.

Kotilainen on jo pitkään perehtynyt luonto- ja eläinavusteiseen toimintaan ja siinä etenkin koiran kanssa työskentelyyn, ja huomannut että koirasta on työssä todella apua.

Tiikeri ja Kotilainen tekivät koulutukseen kuuluvan harjoittelun Kotilaisen vapaa-ajallaan perustamassa lasten tunnetaitoryhmässä. Lapset tykkäsivät Tiikeristä niin kovasti, että jättivät muita menoja väliin päästäkseen ryhmään, tai koirakerhoon, kuten he itse sitä kutsuivat. Lopuksi Tiikeri sai lahjaksi piirustuksia itsestään.

‒ Vanhemmiltakin tuli palautetta, että koiran rauhoittava vaikutus näkyi ryhmässä selvästi, Kotilainen kertoo.

Eläimen merkitystä työssä on myös tutkittu. Heidi Kotilainen kertoo, että kun koira tulee esimerkiksi opettajan työpariksi kouluun, se motivoi oppilaita ihan vaan osallistumaan. Sellainenkin oppilas, joka ei muina maanantaiaamuina ilmesty luokkaan, tulee kun tietää koiran olevan siellä.

Ylipäätään eläin voi saada ihmisen tulemaan paikalle silloinkin, kun tämä ei muuten tulisi. Se on kaiken avun lähtökohta.

“Koira tavoittaa asioita, joita ihminen ei aina sanoilla tavoita. Koira voi päästä tunnelukon läpi, avata jotain semmoista mitä ihmiset eivät pysty avaamaan” ‒ Kaisa Karhu-Härkönen.