Kolumnit

Kolumni: Kainuu aukeaa ja kiehtoo etänäkin

Olen nyt vuoden verran raportoinut Kainuun uutisia Helsingin Töölöstä käsin. En lähestulkoonkaan kokoaikaisesti, mutta säännöllisesti kuitenkin.

Päädyin Kainuun Sanomien palvelukseen tutun ihmisen kautta, sukujuuria tai muitakaan kytköksiä minulla ei maakuntaan ole. Olen kasvanut Kokkolassa, mistä lapsuudessa ja nuoruudessa käytiin ahkerasti Vuokatissa laskettelemassa. Joltakin lapsuuden Lapin-reissulta on jäänyt mieleen, että ohi ajellessa pysähdyttiin Kajaanin Seppälään ostoksille. Kokkolassa kun tuota muotiparatiisia ei 80-luvulla vielä ollut.

2000-luvun puolivälissä teimme virkistysretken Kainuuseen silloisen työyhteisöni, Keskipohjanmaan toimituksen kanssa. Oli uskomatonta, kuinka paljon näkemistä ja kokemista riitti vajaassa kolmessa päivässä: Eino Leinon synnyinkoti, Ilmari Kiannon Turjanlinna, Raatteentie ja mainiota kesäteatteria, muun muassa. Vähän maakuntarajoja ylittämällä poikkesimme vielä Päätalon ja Haanpään lapsuusmaisemissa, risteilimme Julmassa Ölkyssä ja ajelimme lossilla Manamansaloon.

Jollakin hassulla tavalla kainuulainen mentaliteetti on tuntunut tutulta pestini alusta saakka. Olen aistivinani, että keskipohjalaisissa ja kainuulaisissa on jotakin samaa. Kainuun murre ja puheen poljento tuntuvat kotoisilta, ja pelkästään Teamsin kautta tavattujen kollegojen kanssa jutut menivät heti yksiin.

"Valtaosa puhelimessa haastattelemistani kainuulaisista ei varmasti osaa ajatella minun istuvan kuudensadan kilometrin päässä."

Korona-aika opetti, että etänä voi tehdä melkein mitä vain. Valtaosa puhelimessa haastattelemistani kainuulaisista ei varmasti osaa ajatella minun istuvan kuudensadan kilometrin päässä, enkä ole kokenut tarpeelliseksikaan sitä alleviivata. Mutta kun minun oletetaan tuntevan tietty kylätie tai entinen pankkirakennus, totuuden on paljastuttava.

Todellista ihmisen kohtaamista videopuhelukaan ei korvaa. Sitä tunnelmaa, kun istutaan jonkun kodissa kahvipöydän ääressä ja ihminen kertoo tarinaansa. Onneksi Helsingissäkin olen päässyt haastattelemaan kasvotusten entisiä kainuulaisia.

Takavuosien toimitusreissulla vierailimme luonnollisesti myös Kainuun Sanomissa. Silloin lehti oli juuri muuttamassa uusiin tiloihin Kauppakadulle, ja kävimme remontin keskellä katsomassa Seurahuoneen salin muuntumista toimitukseksi.

Nyt kirjoitan tätä samassa salissa, remontin keskellä. Olen vain käymässä, mutta onpahan ollut hauska todeta, että Teams-kollegoilla on myös vartalo päänsä jatkona.