Viihde
Komedia mustimmasta arjesta – kotimaisen sarjauutuuden lähtökohdat ovat niin totta, että melkein itkettää
Sisäilmaa
Sisäilmaa -draamakomedian lähtökohdat ovat niin totta, että melkein itkettää. Eikä niin vähääkään. Vai kuulostavatko työuupumus, masennus, itsemurha, sisäilmaongelmat ja hyvinvointiyhteiskunnan rapautuminen kovin hauskoilta asioilta?
Tiina Lymin kolmiosainen draamakomedia ei ole lähtökohtaisesti huvittava.
Joskus syvimmistä arjen paineista ja huolista, saa silti parasta viihdettä. Tehtävä on kuitenkin haasteellinen. Kun mustaan arkeen lisätään ripaus rakkautta, taistelutahtoa ja yliluonnollista, saadaan ainakin jotain uutta ja erilaista. Ja jossain vaiheessa alkaa toki hymyilyttääkin.
Alainen hyppää katolta
Sarjan tapahtumat sijoittuvat TE-toimistoon.
Kun alainen hyppää toimiston katolta, palveluesimies Anneli Tiaisen (Elina Knihtilä ) elämä menee sekaisin. Yliluonnolliset näyt ja isot pomot piinaavat, eikä Annelin auta muu kuin turvautua omalaatuisiin keinoihin mahdottoman tilanteen edessä.
Anneli ja hänen tiiminsä ovat epätäydellisiä arjen sankareita. He yrittävät hoitaa kunnialla kaikki 500 asiakasta kuussa, vaikka tehtävä onkin mahdoton.
Seppo (Hannu-Pekka Björkman ) pitää kiinni lakisääteisistä kahvitauoista ja valittaa sisäilmaongelmista, Pasi ( Jarkko Niemi ) jakaa auliisti visioitaan paremmista hommista, Sanna ( Milka Ahlroth ) antaa yrttikylpyjä työtovereille ja Kaija ( Sari Siikander) käy koko ajan röökillä.
Mutta kun hyvinvointivaltion seinät alkavat kaatua ympäriltä, on valittava, heittääkö hanskat tiskiin vai pistääkö kaiken peliin.
Mutta pyhittääkö tarkoitus keinot? Ei ole helppoa olla pikkupomo, kun toimiston seinät homehtuvat silmissä, kuolleet kävelevät käytävillä vastaan kesken työpäivän ja joku hengittää niskaan ilmastointikanavasta.
TV1 klo 21.00 ja Yle Areena