Urheilu
Kymmenen Suomen mestaruuden Antti Hartikainen avoimena päättyneen peliuransa kovasta koettelemuksesta – kasvattajaseura Jymy näytti ovea: "Se oli minulle hemmetin iso katastrofi''
Vuoden pesäpalloilija 2013 kuitenkin katsoo, että lähtö Sotkamosta muualle pelaamaan kääntyi hänelle lopulta selkeäksi voitoksi. Ura loppui sen seurauksena, että akillesjänne katkesi viime elokuussa "pahimmasta mahdollisesta paikasta".
Pesäpallo
Viime päivien viestitulva tuli Antti Hartikaiselle isona, myönteisenä yllätyksenä. 36-vuotiaan sotkamolaisen puhelin on täyttynyt yhteydenotoista sen jälkeen, kun hän viikko sitten ilmoitti lopettavansa mittavan ja menestyksekkään peliuransa pesäpalloilijana.
– On tullut aivan hurja määrä onnitteluja ja tsemppausta. Kaikkiin niistä en ole ehtinyt vielä edes reagoida, koska haluan paneutua viesteihin kunnolla ja vastata ajatuksen kanssa, Hartikainen kertoo.
– Yhteydenottoja on tullut muun muassa entisiltä joukkuekavereiltani ja kilpakumppaneiltani vuosien varrelta. Moni on kertonut kokemuksiaan siitä, millaisia vääntöjä meillä on pelikentillä ollut. Tämä kaikki on herkistänyt mieleni.
12. päivä elokuuta, vuosi 2021. Joensuun Mailassa pelannut Hartikainen oli ottelussa Vimpelin Vetoa vastaan etenemässä kohti kakkospesää, kun tapahtui jotain odottamatonta.
– Kuului kova pamahdus. Se oli jotain ihan älytöntä – jysähti oikein luita ja ytimiä myöten. Tunnen tuon kropassani varmasti lopun ikäni, Hartikainen kuvailee.
– Kellahdin selälleni, ja aika pysähtyi totaalisesti. Tajusin heti, että akillesjänne katkesi.
Näin kävi. Jymy-kasvatti myös tiesi akillesvammojen viheliäisyyden ja ynnäili, että pesäpalloura taisi nyt olla tässä.
Ennen ambulanssiin menoa hän riisui pelipaitansa, antoi sen JoMa:n huoltajalle ja pyysi siihen nimikirjoitukset molempien joukkueiden pelaajilta.
– Ehdin myös kiitellä Vimpelin miehiä siitä mahtavasta ja poikkeuksellisesta ajanjaksosta, kun Jymyn kanssa tappelimme heitä vastaan mestaruudesta melkein vuosikymmenen ajan, Hartikainen sanoo.
– Ymmärsin jo siinä hetkessä sen ironian, että peliurani katkeaa tällä tavalla, juuri Vimpelin Vetoa vastaan.
Akillesjänneleikkauksessa hän kävi heti seuraavana päivänä.
Talvella Hartikainen tarkkaili jalan kuntoutumista kaikessa rauhassa. Samalla hän käsitteli ja jäsenteli tapahtunutta sekä elätteli ohkaisia toiveita paluusta peleihin kauden 2022 syyspuolella.
Lopulta oli pakko tunnustaa tosiasiat. Jalka ei enää kestä kilpaurheilua.
– Akillesjänne katkesi pahimmasta mahdollisesta paikasta, ihan kantapään juuresta. Siksi sen kuntoutus on todella hankalaa.
Uran lopettaminen loukkaantumiseen on tuskin kovinkaan monen huippu-urheilijan toiveissa. Hartikaisellekin se oli kova pala purtavaksi.
– Haaveilin poistuvani pesiskentiltä eri tavalla – niin, että minulla on kannu suorilla käsillä pääni yläpuolella. Siis mestarina, nätisti iltahämärässä, auringon laskiessa.
– Toisaalta oli hyvinkin minun tyylistäni lähteä ambulanssilla isoista ovista. Se kuvastaa koko pesäpallouraani, johon mahtui paljon terveysmurheita ja muuta sellaista. Ambulanssilla poistuminen on myös vahva "statement", että on antanut urallaan kaikkensa – ja voihan tuon ajatella niinkin, että sinut on jo nähty täällä, älä enää tule takaisin, Hartikainen naurahtaa.
Nyt hän on uuden äärellä. Tavoitteellisen kilpaurheilun ja siihen liittyvien rutiinien poistuminen elämästä vaatii vielä totuttelua, Hartikainen myöntää.
– Lopullinen päätös uran paketoinista ei ollut helppo. Urheileminen on ollut niin iso osa minua, ja pinnassa onkin vähän pelottava tunne, että nytkö se on ohi.
– Onhan tämä ollut radikaali muutos. Enää en ennen tai jälkeen työpäivän lähdekään treenaamaan tosissaan. Nyt urheilemiseni on vain sellaista "hippasua".
Uransa menestysajat Hartikainen pelasi Jymyssä. Sotkamolaisseurassa hän voitti kaikki kymmenen aikuistason Suomen mestaruuttaan.
Tiet erkanivat syksyllä 2018, kun Jymy ei enää tarjonnut Hartikaiselle jatkosopimusta.
– Se oli todella tiukka paikka minulle ja perheelleni. Katastrofi, eikä edes pieni sellainen, vaan hemmetin iso. Tapahtunutta täytyi oikeasti sulatella, Hartikainen myöntää.
– Tapa hoitaa homma (Jymy-pestin päättyminen) olisi ehkä voinut olla toisenlainen. Mutta urheilun maailma on raaka: halutaan voittaa, ja kun nähdään, ettei pelaajaa enää tarvita, ei lopulta ole mitään painoarvoa sillä, vaikka olet millainen mestari tai ties mitä. Tylyä, mutta hyväksyn sen täysin.
Jymystä Hartikainen siirtyi kouvolalaiseen KPL:ään. Siellä hän voitti kaudella 2019 Superpesiksen runkosarjan kärkilyöntitilaston ja sai Kultainen maila -palkinnon sisäpeliansioistaan. Joukkueena KPL päätyi pronssimitaleille.
Uran viimeisiksi jääneet kaudet 2020 – 2021 JoMa:ssa olivat Hartikaiselle pelillisesti "yhtä suossa tarpomista", kuten hän kuvailee erilaisiin vastoinkäymisiinsä viitaten.
– Lähtö Jymystä kuitenkin kääntyi lopulta minulle niin suureksi voitoksi, että olen siitä onnellinen. Se muutti tapaani elää sekä ajattelumalliani esimerkiksi urheilua ja itseäni kohtaan.
– Jos jotain tekisin uraltani toisin, niin sen, että kääntäisin kelloja ainakin 15 vuotta taaksepäin. Sanoisin nuorelle Antille, että "teepäs asiat tällä tavalla ja funtsi näin" sekä selittäisin, miksi noin kannattaa toimia.
Nyt Hartikainen, kahden lapsen isä, elelee Sotkamossa perusarkea. Hän tekee markkinointityötä ja toimii apuvalmentajana poikansa pesäpallo- ja jääkiekkojoukkueissa.
Liikuntaa mies harrastaa lähinnä kuntosalilla, lätkää pelaamalla ja hiihtämällä. Niitä jalka kestää hyvin.
– Tavoitteena on päästä sellaiseen kuntoon, että pystyn pelaamaan myös muita mailapelejä, kuten tennistä ja kössiä (squash).
Kun Hartikainen pohtii päättynyttä uraansa, päällimmäisenä mieleen eivät pomppaa mestaruudet tai henkilökohtaiset palkinnot, kuten Vuoden pesäpalloilijan titteli 2013.
– Kaikkein mahtavinta ovat ihmiset, jotka ovat tulleet elämääni lajin parista ja jääneet matkaan.
Tämä pätee myös hänen vaimoonsa Annaan , joka on entinen pesäpalloilija.