Koti-Kajaani

Lukijalta: Pelén muistolle

Pelé, My Life and the Beautiful Game oli ystäväni lähettämä kirja minulle 1970-luvulla Englannista. Hän tiesi lempinimeni Pele ja jalkapalloilu oli minulla niin sanotusti verissäni. Pele-nimeni syntyi kuin salama kirkkaalta taivaalta!

Ensimmäiset tyttö- ja naisjalkapalloilun harjoitukset potkaistiin käyntiin Kajaanin keskuskentän hiekalla 1970-luvun alussa. Harjoitusten jälkeen valmentajani tuli luokseni. Hän sanoi: "Sinä olet Pele!"

Olin joskus kuullut Brasilian mustasta helmestä Peléstä. Televisiossa joskus arkistojen kätköistä näyttivät mustavalkofilmejä. Pelé pyöritti vastustajat solmuun.

Palan painikkeeksi kuin piste iin päälle hän laukoi komean rintapotkun vastapalloon vartaloharhautuksen kera ylähirren alle. Minulla on Englannissa otettu valokuva, jossa Pelé istuu vahakabinetissa. Tyttäreni katsoo kuuluisuutta!

"Kyyneleet pompsahtivat silmiini, kun kuulin Pelén jättäneen maallisen vaelluksensa."

Lempinimeni Pele juurtui heti pelikavereihini, valmentajiini ja ystäviini. Maajoukkueleireilläkin Eerikkilässä valmentajat kutsuivat minua Peleksi. Lehtikirjoitukset, muun muassa sanomalehdet saattoivat käyttää Pele-nimeäni. Toki kasteessa saamani nimi oli myös mainittu. Ystäväni voivat vieläkin moikata: "Hei Pele!"

Kyyneleet pompsahtivat silmiini, kun kuulin Pelén jättäneen maallisen vaelluksensa. Brasilian musta helmi on nyt lopullisesti ripustanut jalkapallokengät naulaan. Ottaneeko ne mukkaan?

Peléllä on vastassa tuttuja pelikavereita Taivaan kentillä. Niin, paitsioon ei jäädä. Jos jäädään, niin lippu nousee sivurajalla ja tuomari puhaltaa pelin poikki. Vapaapotku vastustajalle ja taas peli jatkuu!

Pirjo "Pele" Itkonen